Freelancerin vapaus on työn takana

Vaatesuunnittelija Pirjo Rautiainen on tyytyväinen työhönsä freelancerina. Kuva: Elina Perttula

Freelancerina työskentely voi olla hyvä mahdollisuus itsensä toteuttamiseen. Kaksi pitkän linjan suunnittelijaa kertoo kokemuksistaan.

Miestenvaatteisiin erikoistunut vaatesuunnittelija Pirjo Rautiainen on työskennellyt freelancerina 90-luvulta alkaen oman osakeyhtiön kautta. Rautiainen siirtyi yrittäjäksi pysyvästä työpaikasta, sillä hän halusi vaihtaa asuinpaikkaa ja tehdä töitä itsenäisesti. Yrittäjyyteen pitää olla Rautiaisen mukaan oikea tahtotila. ”Työmatkakulut, lomakorvaukset ja sosiaalikulut pitää huomioida hinnoittelussa”, Rautiainen painottaa. Omat kulunsa vaatesuunnittelija Pirjo Rautiainen pitää matalana. Työhuone on kotona Porvoossa. ”Välillä tulee tilanne, että on hiljaisempaa ja yrityksellä pitää olla varaa hoitaa pakolliset maksut. Kyllä tämä pitää vähän vakavasti ottaa”, Rautiainen sanoo.

Pakkoyrittäjäksi Rautiaista ei voi kutsua, vaikka työn tekemisen muoto liikkuukin yrittäjän ja työsuhteisen välimaastossa. Viimeiset 10 vuotta Rautiainen on suunnitellut pääasiassa SOK:n omille merkeille. Aasian tehtailta tulevat näytekommentoinnit vaativat säännöllisiä käyntejä Helsingissä. Tämä ei ole ongelma Rautiaiselle, päinvastoin hän pitää työrytmin vaihtelusta ja ihmisten tapaamisesta. ”Minulla on siellä oma työpiste, printterit ja sähköposti”, Rautiainen luettelee. Sen sijaan hän harmittelee SOK:n päätöstä vaihtaa piirustusohjelmaa ja maksattaa ohjelma freelancereilla. Rautiainen joutui kustantamaan kalliin ohjelman itse ja luopumaan omasta ohjelmastaan. ”Kustannusten jakamisesta kannattaisi neuvotella jo sopimusvaiheessa”, hän pohtii.

Työntekijä vai yrittäjä?

Työelämän murros on heijastunut myös SOK:hon, joka ulkoisti Private Label -tuotteiden mallisuunnittelun toissa keväänä. Vakituiset vaatesuunnittelijat irtisanottiin ja heille tarjottiin freelancetyötä puitesopimuksella, jonka Rautiainen allekirjoitti. Nyt eletään uudistuksen ensimmäistä vuotta. ”Paperityö on lisääntynyt ja tutut suunnittelutiimit ovat hajonneet”, Rautiainen kertoo. Suunnittelijan työmäärä on pysynyt suurin piirtein samana, mutta Rautiainen ei vielä osaa arvioida puitesopimuksen vaikutusta omiin tuloihinsa. Aiemmin kuukausilaskutus oli mitoitettu kiinteäksi, nyt se riippuu toimeksiannoista.

Myös tekijänoikeudet ovat Rautiaisen mukaan kaventuneet. ”Suunnittelijana luovutan mallistot kokonaisuudessaan toimeksiantajan käyttöön”, hän sanoo ja huomauttaa, ettei ole törmännyt minkäänlaiseen jäljittelyyn. ”On hyvä muistaa että paras yhteistyö perustuu molemminpuoliseen vastuuseen ja kunnioitukseen”, Rautiainen toteaa.

”Aina organisaatiomuutoksen yhteydessä on epävarmuuden tunne ja huoli omasta taloudesta. Tämä on yksi freelancerin arkeen kuuluvia ristiriitaisia asioita. Päivittäinen yhteistyö muutostilassa vaatii paineensietokykyä”, Rautiainen toteaa.

”Vain osa työnantajista huolehti sosiaalikuluista”

Suunnittelija Tarja Kunttuselle monipuolinen työura teollisena muotoilijana on merkinnyt välillä ankaraakin luovimista erilaisten työsuhteiden ja freelancetöiden välillä. Haastavinta hänestä on ollut yksinhuoltajuuden ja työnteon yhdistäminen. ”Freelancerina töitä täytyy tehdä silloin kun toimeksiantoja tulee. Varmasti säännöllisessä työssä elämän rytmittäminen on helpompaa”, Kunttunen miettii nyt.

Julkisiin kalusteisiin ja näyttelysuunnitteluun erikoistunut muotoilija tottui freelancerin elämään jo opiskeluaikanaan Taideteollisessa korkeakoulussa, kun hän alkoi omien töiden lisäksi tehdä tuntitöitä muotoilu- ja arkkitehtitoimistoissa. Työuraa vauhditti Kalevala Korun suunnittelukilpailun voitto vuonna 1986. Tuolloin hän ei kiinnittänyt huomiota työnantajiensa velvoitteisiin. ”Näin jälkikäteen ajateltuna vain osa maksoi sosiaalikulut asianmukaisesti”, Kunttunen muistelee.

Vuonna 2003 suunnittelija aloitti tuntityön perustamansa toiminimen ohella julkisen ympäristön suunnittelun parissa WSP Groupilla. Talouteen toi epävakautta se, ettei tulevien töiden määrää pystynyt ennakoimaan. ”Kävin läpi kahdet yt-neuvottelut, mutta sain aluksi pitää paikkani muotoiluosastolla. Tilanne oli tukala, sillä meidän piti hankkia työmme osittain itse. Olimme ikään kuin yksityisyrittäjiä, vaikka olimme palkallisia. Toin sinne omat asiakkaani mukanani, mutta sain palkkaa tuntityöntekijänä”, Kunttunen kertoo. Lopulta suunnittelija irtisanottiin vuonna 2009.

Vahvalle osaamiselle on kuitenkin kysyntää ja Kunttunen on palannut freelance-verokortilla työskentelyyn. Erityiskoulutettujen työttömyyskassan jäsenenä hän on saanut soviteltua ansiosidonnaista työttömyysturvaa nyt neljä vuotta. Hän saa siis tukea, jos omasta työstä saadut tulot eivät riitä elämiseen.

”Työelämästä ei voi koskaan olla täysin varma, joten sen perusteella ei voi tai kannata tehdä mitään päätöksiä perheen perustamisesta tai perustamatta jättämisestä. Omistusasuntoa en ole koskaan pystynyt hankkimaan, mutta se ei ole ollut minulle mikään surutyön aihe. Ja koska tiedän, että tuleva eläke on pätkätöiden tekijällä erittäin pieni, olen maksanut vapaaehtoista eläkevakuutusmaksua”, Kunttunen kertoo.

Artikkeli on ilmestynyt Ornamon lehdessä 4/2013
Teksti ja kuva: Elina Perttula