Akira Minagawa suunnittelee leikkisiä vaatteita kaikille – ”Eihän arkkitehtuuriakaan tehdä tietyn ikäisille ihmisille”

Minä Perhonen tunnetaan varsinkin kirjotuista kankaistaan, joissa on usein kukka- tai perhoskuvioita. Kirjonta tehdään koneella. Kuva: Minä Perhonen.

Japanilaisen Minä Perhonen -brändin perustaja Akira Minagawa ihailee suomalaista muotoilua, jossa samat mallit pysyvät tuotannossa pitkään.

Akira Minagawa. Kuva: Takashi Okano.

Akira Minagawan käyntikortissa lukee Akira Minägawa. Sanaleikki viittaa Minä Perhonen -brändiin, jonka japanilainen vaatesuunnittelija perusti vuonna 1995. Minagawa rakastui Suomeen ensimmäisellä Lapin-matkallaan 19-vuotiaana. Matkasta on nyt kulunut 32 vuotta. ”Tuntui heti kotoisalta, kuin olisin ollut täällä ennenkin”, Minagawa kertoo.

Ensin firman nimi oli pelkkä Minä. ”Ajattelin, että jos käytän omaa nimeäni yrityksen nimessä, se voi jatkua vain niin kauan kuin olen olemassa, mutta jos yrityksen nimi on Minä, kuka tahansa voi jatkaa sitä”, toteaa Minagawa, joka haluaa brändin kestävän ainakin 100 vuotta tästä esteenpäin. Myös yksittäisten designien on tarkoitus kestää aikaa.

Perhonen tuli mukaan nimeen, koska Minagawa haluaa ihmisten liihottelevan vaatteissa kuin perhoset. Ajattomuus, leikkisyys ja iättömyys ovat Minä Perhosen brändin ydin. Minagawalle myös kohderyhmä on iätön. ”Eihän arkkitehtuuria tai kalustesuunnitteluakaan tehdä tietyn ikäisille ihmisille”, Minagawa perustelee.

Minagawa käy Suomessa vuosittain. Huhtikuussa hän saapui Helsinkiin Milanon huonekalumessuilta, missä hän osallistui Artekin tilaisuuteen. Siellä esiteltiin Suomen ja Japanin satavuotisia diplomaattisuhteita juhlistava kokoelma. Kokoelmaan kuuluu Minagawan suunnittelema verhoilukangas sekä hänen piirtämänsä kirja Alvar ja Aino Aallon tuotannosta. Helsingissä Minagawa luennoi Aalto-yliopistossa, tutustui tekstiilisuunnittelun opiskelijoihin ja viritteli yhteistyötä Iittalan kanssa. Aiemmin hän on suunnitellut myös esimerkiksi Karhun lenkkitossuja.

Minä Perhosella on Japanissa 13 omaa liikettä, joiden lisäksi 70 liikettä myy tuotteita Japanissa. Maailmalla on 30 jälleenmyyjää. Yritys käyttää noin kymmentä alasuunnittelijaa, jotka ovat yhtä lukuun ottamatta japanilaisia. Minä Perhonen on kiinnostunut myös suomalaisista suunnittelijoista. Suunniteltavaa riittää, sillä tällä hetkellä yritys tuottaa 200 tekstiiliä ja 900 erilaista mallia vuodessa. Valikoimiin kuuluu sekä kirjottuja ja kudottuja tekstiilejä että painokankaita. ”Suomalainen muotoilu on yksinkertaista ja käytännöllistä, mutta siinä on lämpöä ja empatiaa”, Minagawa luonnehtii. Hän pitää mielenkiintoisena esimerkiksi tuohen käyttöä Companyn tuotteissa. Hän on ihastunut myös Helsingin Annankadulla sijaitsevan Lokal-gallerian valikoimiin.

Minagawa haluaa tuottaa onnea sekä tuotteidensa tekijöille että käyttäjille. Hän haluaa pitää tuotannon Japanissa, jotta kommunikaatio tekijöiden kanssa on helpompaa, ja jotta valmistusmenetelmiin liittyvä tietotaito säilyy Japanissa. Hän haluaa, että työntekijät ovat ylpeitä siitä, mitä tekevät ja että näillä on vakaa työ, josta maksetaan kohtuullinen korvaus. Minagawalla ei ole esikuvia suunnittelijana. ”En pidä trendeistä, joka tulevat ja menevät, enkä siitä, että ostetaan ja heitetään pois. Haluan olla erilainen ja näyttää, että erilainen tekeminen on mahdollista”, hän sanoo.

Perhonen tuli mukaan nimeen, koska Minagawa haluaa ihmisten liihottelevan vaatteissa kuin perhoset.

 

Milla Vaahteran lasiteoksia myyntiin Tokion liikkeeseen

Akira Minagawa ja Milla Vaahtera. Kuva: Mikko Raskinen/Aalto-yliopisto.

Helmikuussa Minä Perhonen avasi Tokioon elävä 2 -nimisen liikkeen, joka myy suomalaisia vintagekalusteita ja -esineitä sekä japanilaista taidetta. Myynnissä on myös 13 lasitaiteilija Milla Vaahteran teosta, jotka Minagawa osti ihastuttuaan Vaahteran mobileihin ja stabileihin Designmuseon näyttelyssä. Teoksia nähtiin myös Ornamon maaliskuisessa Teosmyynnissä.

”Ymmärrämme Millan kanssa toisiamme ja pidämme molemmat epätäydellisyyden estetiikasta”, Minagawa kertoo. ”Työskentelytapamme on täynnä yhtäläisyyksiä”, sanoo myös Milla Vaahtera. ”Molemmat ajattelemme, että on tärkeää, että tekijät ovat innoissaan siitä, mitä tekevät. Minä Perhosen tyyli on villiä, vapaata, naivistista ja leikkisää. Naivismi ei ole täysin oikea termi, mutta se on lähin, jonka keksin. Pyrin samaan omissa töissäni. Uskon, että taideteollisen taiteen tulevaisuus on siinä, että näytetään inhimillisyyttä ja epätäydellisyyttä”, Vaahtera sanoo.

Myynnistä saamillaan tuloilla Vaahtera tekee lisää lasia Nuutajärvellä. ”Haluan, että Suomessa säilyy käsillä tekemisen taito. Suomalaisen lasitaiteen traditio on ollut hiipumaan päin. Sitä ajatellaan sellaisena, mistä taideteollisuus sai alkunsa ja kiinnostavia uusia tekijöitä tuodaan ulkomailla liian vähän esiin”, Vaahtera toteaa.

 

Teksti: Tuula Toivio

Aiheeseen liittyvä sisältö

Artikkeli

Taikatyökalu nimeltä briiffi

Sopimuksenteossa Studio Tint -suunnittelutoimiston Mari Talka ja Mari Mattila-Kämäräinen vannovat perusteellisen briiffin nimeen. Studio Tint on suunnittelutoimisto, joka on keskittynyt katu- ja…

Lue lisää