Monta tapaa hankkia taidetta

Senaatti-kiinteistöjen pääkonttori. Kuva: Mikko Ryhänen.
Senaatti-kiinteistöjen pääkonttori. Kuva: Mikko Ryhänen.

Taiteilija saa lisämyyntiä kun hankkiutuu sinne, mistä hänen taidettaan ostetaan. Muutaman kympin teoksista keräilyn aloittanut toimihenkilö, suuren perheyrityksen pomo ja valtion taideteostoimikunnan puheenjohtaja kertovat, mistä sekä miten he ostavat taidetta.

Taiteen ostajia on vähintään yhtä monenlaisia kuin taiteilijoitakin

Julkisuudessa ovat eniten näkyneet varakkaat yksityishenkilöt, joiden vapaa-ajasta ja rahoista taide on vienyt yhä suuremman osan. Jossain vaiheessa he huomaavat, ettei kokoelma enää mahdu suureenkaan kotiin. Tämä peruskaava piilottaa sen, että suurin osa taiteesta ostetaan muunlaisiin kokoelmiin: tavallisiin keskiluokkaisiin koteihin, yrityksiin ja virastoihin. Miten taidetta voi alkaa ostaa – ja miten taiteilija tai taidekäsityöläinen voivat saada jalkansa kokoelmien ovenrakoon?

Taiteen keräilyn voi aloittaa kuvitusprinteistä

Palvelumuotoilija Viivi Lehtonen ottaa vieraat vastaan olohuoneessaan Helsingin Lauttasaaressa. Perheasunnon vaaleita sävyjä elävöittää värikäs kokoelma, jonka kaikki teokset paitsi yksi ovat maksaneet enintään muutaman satasen. “Keräilyn voi aloittaa vaikka kuvitusprinteistä”, Lehtonen sanoo. Esimerkiksi kuvitusagentuuri Napa Agencyn verkkokaupassa teosten hinnat lähtevät alle kolmestakympistä. Hän on itse suosinut ostopaikkana taideteollista Lokal-galleriaa Helsingissä, muttei ainoastaan sitä. Eteisen seinällä riippuu kehyksissä graafisen suunnittelijan Anna Alangon julisteteos Arafura, jonka hän bongasi alun perin Instagramista ja osti Alangon nettikaupasta. Perheen koiran muotokuva on valokuvaaja Maija Astikaisen näyttelystä One-Dog Policy, joka oli esillä Bang Bang Galleryssa Helsingissä. Aalto-yliopiston opiskelijajärjestö TOKYO:n joulumyyjäiset kuuluvat Lehtosen suosikkeihin. “Ostan vain ihanaa taidetta”, hän sanoo. “Tärkeintä on tunne, jonka teos herättää.” Lämpimiä tunteita herättävät perheen lasten muotokuvat, jotka kuvittaja Matti Pikkujämsä piirsi Lokalissa, jossa hän piti muotokuvakioskia. Sampsa Indrénin maalaus pää alaspäin roikkuvasta linnusta taas on 40-vuotislahja aviomieheltä, josta tuli myöhemmin ex-mies. “Tämä on jotenkin kuva meidän parisuhteen tarinastamme.”

Suurin osa taiteesta ostetaan tavallisiin keskiluokkaisiin koteihin, yrityksiin ja virastoihin.

Lehtosen kokoelman ylpeys on Hanna-Riikka Heikkilän isolle mdf-levylle maalaama Karkkikaupan parkkipaikka vuosimallia 2012. Heikkilä on sittemmin menestynyt lasten ja aikuisten vaatebrändin Papun taiteellisena johtajana. “Ostin tämän taulun, kun myimme talon Porvoon maaseudulla, ja oli kerrankin ylimääräistä rahaa. Tämä on varmasti tuottanut minulle paljon yli
ostohintansa verran iloa, ja se on aina ilo ripustaa uuteen kotiin muuton jälkeen.”

Pääkonttorin taidehankintojen johtotähtenä epämuodollisuus

Visuaalinen tykitys odottaa Helsingissä Hermannin rantatiellä, jonne siivous- ja pesulafirma SOL asettui 1990-luvulla. Perheyritys on sittemmin laajentunut muillekin palvelualoille, ja sukupolvenvaihdoksen jälkeen emoyhtiö Solemo Oy:tä johtaa SOLin perustajan Liisa Jorosen tytär Peppi Kaira. Epämuodollisuus on ollut pääkonttorin sisustuksen ja taidehankintojen johtotähti alusta alkaen. Liisa Joronen on intohimoinen naivistisen taiteen keräilijä, jonka kokoelmasta osa on esillä pääkonttorissa. SOLin noin kuudenkymmenen pesulan asiakaspuolen seinillä eri puolilla Suomea riippuu niin ikään naivismia. “Täällä pääkonttorissa seinät olivat vielä vuonna 1996 mustat”, Peppi Kaira kertoo. “Annoimme yhtenä perjantaina talon avaimet eräille Antille, Petrille ja Markolle, jotka olivat graffitimaalareita, ja sanoimme että maalaavat tänne viikonloppuna mitä huvittaa.” Värikäs ja aurinkoinen spray-graffiti koristaa yhä konttorin etupäätyä. Lisää paikan päällä taiteilua teki talvella 2018 ornamolainen taidemaalari Jakke Haapanen: Porraskäytävän seinässä on hänen ikkunaa muistuttava surrealistinen seinämaalauksensa.

Epämuodollisuus on ollut pääkonttorin sisustuksen ja taidehankintojen johtotähti alusta alkaen.

Konttorin puolella Haapanen on taikonut tavalliset valkoiset väliovet “puisiksi lipastoiksi”, joiden pari laatikkoa näyttää olevan raollaan. Optiset illuusiomaalaukset päätyivät SOLiin niin ikään vapaalla tyylillä. Yhtiön aiempi toimitusjohtaja Anu Eronen viettää eläkepäiviä Espanjassa, jossa hän tutustui Jakke Haapasen appeen. Tämä kertoi vävynsä olevan taidemaalari. Myöhemmin Eronen otti yhteyttä Haapaseen ja tilasi häneltä teokset. Eikä unohtaa sovi Jan-Erik Anderssonin uniikkityönä tekemiä pirtinpöytää ja penkkejä, jotka toimivat pääkonttorin yhtenä taukonurkkauksena. Andersson on valanut aaltoilevan muotoiseen pöytälevyyn muovin alle näkkileipiä, jotka ovat pysyneet jokseenkin ehjinä lähes kaksikymmentä vuotta.

Toimitusjohtaja Peppi Kaira ja Jan-Erik Anderssonin Näkkileipäpöytä (1977) SOL-yhtiöiden pääkonttorissa.

Toimitusjohtaja Peppi Kaira ja Jan-Erik Anderssonin Näkkileipäpöytä (1977) SOL-yhtiöiden pääkonttorissa. Kuva: Mikko Ryhänen.

Julkisen puolen taideostoista päättää aina useampi henkilö

Suomen suurin taidekokoelma kuuluu Kansallisgallerialle, jonka yli 40 000 taideteoksesta enemmistö on valtion kolmessa taidemuseossa (Ateneum, Kiasma ja Sinebrychoffin museo). Materiaalilähtöisen taiteilijan kannalta kiinnostavampi Kansallisgallerian osa on kuitenkin valtion taideteostoimikunnan kokoelma. Toimikunta hankkii ja tallettaa taiteen ympäri maata valtion laitosten sisä- ja ulkotiloihin. Kokoelma on yksistään noin 14 000 teoksen laajuinen. Toimikunnan budjetti on viime vuosina ollut 1 040 000 euroa vuodessa. Siitä suuri osa käytetään
tilausteoksiin, useimmiten veistoksiin, valtion ulkotiloissa. Julkisen puolen taideostot päättää aina useampi kuin yksi ihminen monenlaisten sääntöjen mukaan. Valtion taideteostoimikunnan kahdeksan jäsentä valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan, ja tämänhetkisestä toimikunnasta Ornamoon kuuluu varapuheenjohtaja, lasitaiteilija Riikka Latva-Somppi. “Ei meille tule ostoista kinaa juurikaan”, toimikunnan puheenjohtaja, arkkitehti Jari Auer kertoo päätyöpaikassaan Senaatti-kiinteistöjen pääkonttorilla Helsingissä.

Suomen suurin taidekokoelma kuuluu Kansallisgallerialle, jonka kokoelmassa on yli 40 000 teosta.

Senaatti-kiinteistöt hallinnoi valtion rakennuksia aina ulkomailla sijaitsevia Suomen suurlähetystöjä myöten. Pääkonttoriin on sijoitettu paljon taidetta galleristi Veikko Halmetojan kuratointiavulla. “Pyrimme ostoissa tasapuolisuuteen ikä-, sukupuoli- ja asuinpaikkamielessä, ja katsomme ettei samalta taiteilijalta tai galleristilta ole ostettu äsken mitään”, Auer sanoo. Toimikunnan jäsenet jääväävät itsensä, jos harkittavaksi tulee tekijä ja teos heidän lähipiiristään. Gallerioiden ja julkisteoskilpailujen lisäksi valtion taideteostoimikunta ostaa taidetta taiteilijoilta, jotka eivät kuulu minkään gallerian talliin. Tällöin ostopaikka on lähes aina jokin teosvälitys, johon päästäkseen taiteilijan pitää kuulua oman taiteenalansa liittoon. Vuonna 2017 toimikunta osti parikymmentä teosta, jotka se luokitteli taideteollisuudeksi tai korutaiteeksi. Kun se kaikkiaan hankki noin 150 teosta, ornamolaisen taiteen osuus kokonaisuudesta on huomionarvoinen. Onko se riittävä?

Valtion taideteostoimikunnan puheenjohtaja Jari Auer takanaan Katariina Metsovaaran Ensimmäinen päivä (2003). Kuva: Mikko Ryhänen.

Valtion taideteostoimikunnan puheenjohtaja Jari Auer takanaan Katariina Metsovaaran Ensimmäinen päivä (2003). Kuva: Mikko Ryhänen.

Uusi taide puhuttelee

Taidekaupan kenttä on paljon muutakin kuin maalausten ja taidelasin huutokauppapöhinää, joka on eniten esillä uutisissa. Kun taiteen ostajat kertovat omista tai organisaationsa tavoista hankkia taidetta, ostoimpulsseja kertyy taidekilpailuista teosvälityksiin, Instagramista ja gallerioista tuttavuuden vävypoikaan. Tässä artikkelissa kaikki tiet kuitenkin johtivat uuden taiteen ostoihin, ja se on hyvä uutinen taiteilijoille.

Teksti: Minna Kontkanen