Näkökulma: Suomen kannattaa panostaa lasialan koulutukseen ja tutkimukseen

Kuva: Mikaela Holmberg

Suomalainen lasialan osaaminen näkyy laajasti yhteiskunnassamme vaikuttavana elinkeinotoimintana. Lasiteollisuus tuottaa käyttölasin lisäksi tasolasia rakennusteollisuuden tarpeisiin sekä lasi-innovaatioita, jotka vaikuttavat myös muuhun teollisuuteemme. Esimerkiksi lääketieteen palvelukseen kehitetään biolasia luuimplanteiksi ja hammasproteeseiksi. Vaativiin käsityömenetelmiin perustuva studiolasi tuottaa korkeatasoista muotoilua ja on tärkeä osa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa.

Huhtikuussa lasimuotoilun ja -artesaanikoulutuksen sekä Suomen lasimuseon asiantuntijat sidosryhmineen kokoontuivat Nuutajärvelle pohtimaan lasialan tulevaisuutta Suomessa. Alan koulutuksen määrärahat ovat nimittäin jatkuvasti vaakalaudalla. Käsityöalojen suosio on myös hiipunut nuorten keskuudessa koko Euroopassa, joka on seurausta ihmistyötä vaativan teollisuuden siirtymisestä halvempiin tuotantomaihin. Alalla on kuitenkin todistettavasti merkitystä, kun sitä tarkastelee eri näkökulmista.

Suomella on nyt ja tulevaisuudessa mahdollisuus profiloitua lasialan muotoiluosaamisella ja erikoistua tuotekehitykseen, tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan. Oleellisena lenkkinä ovat alan käsityöläiset, jotka toimivat yhä tiiviimmässä yhteistyössä korkeakoulutettujen teknologia- ja muotoiluosaajien kanssa. Miten tätä tärkeää käsityön osaamisalaa saisi houkuttelevammaksi nuorille, asiantuntijatyöryhmässä pohdittiin. Ei ainakaan ajamalla koulutusta alas. Sen mukana romahtaisi pohja pois koko lasia hyödyntävältä teollisuudelta, josta mainittakoon esimerkiksi terveysteknologia- ja pakkausteollisuus.

Bioaktiivinen lasi vauhdittaa luukudoksen syntymistä

Terveysteknologia on yksi Suomen vientiteollisuuden nopeimmin kasvavista teknologian alueista. Muotoilulla on perinteisesti vahva jalansija terveysteknologiatuotteiden ja niihin liittyvien käyttöjärjestelmien suunnittelussa. Muotoilijan ammatti on visionääristä ja ala hakee jatkuvasti uusia pelikenttiä, mihin se voi tuoda osaamistaan. Alan vahvuutena on käyttäjä- ja asiakaskeskeisyys, luova ongelmanratkaisu sekä elinkaariajattelu.

Muotoilija Laura Aalto-Setälä on Åbo Akademin tutkimusryhmässä, joka tutkii muun muassa bioaktiivisen lasin antibakteerisia ominaisuuksia. Bioaktiivinen lasi on erikoislasia, johon on lisätty mm. natriumia, kaliumia, kalsiumin oksideja sekä fosfaattia. Sitä voidaan laittaa kalvon muodossa ihmisen rikkoutuneeseen luuhun, jolloin se vauhdittaa uuden luukudoksen syntymistä. Kyseessä on suomalainen keksintö, jonka tutkimus alkoi Turun yliopistossa ja Åbo Akademissa jo 1980-luvulla. Nyt keksintöä aletaan hyödyntää käytännössä.

Studiolasin perintö ja käsityön mestarit teollisuudessa

Aalto, Franck, Sarpaneva, Toikka, Still, Tynell ja Wirkkala. Nimet ovat tuttuja, myös maailmalla. Nieminen, Laakkonen, Laine, Liikanen, Lyytikäinen, Lähde ja Vuorinen. Tästä nimilitaniasta ei tule juuri mitään mieleen, mutta heidän ja muiden lasinpuhaltajien merkitys Suomen lasiteollisuudessa on vertaansa vailla. Mestarilasinpuhaltaja Heikki Punkarin nimi on tullut tutummaksi median kautta, koska hän on puhaltanut yli 500 000 Aalto-maljakkoa.  Toistaiseksi lasimuotoilun perinteemme elää vahvasti maailmalla ja sen perässä hakeudutaan myös eri puolilta maailmaa Suomeen opiskelemaan.

“Suomessa lasimuotoilun koulutuksen pajatoiminta on maailman mittakaavassa huipputasoa. Ulkomaiset opiskelijat hakeutuvat Aalto-yliopistoonkin juuri pajojen takia, jossa he pääsevät korkeakoulutuksen yhteydessä konkreettisesti kokeilemaan ja kehittämään lasintyöstön menetelmiä. Myös arkkitehtiopiskelijat ovat kiinnostumassa lasin uusista mahdollisuuksista”, kertoo lasimuotoilija Kirsti Taiviola, joka toimii tuntiopettajana Aalto-yliopistossa.

Käsityöammattilaisen osuus tuotekehityksessä on tärkeää, koska sulan lasin muokkaaminen haluttuun muotoon vaatii erikoisosaamista, jota kertyy pitkäjänteisellä taitojen hiomisella. Teollisuuden luova prosessi kiteytyy muotoilijan ja käsityöläisten luottamuksellisessa tiimityössä.

Artesaanikoulutus luo parhaan pohjan muotoilun korkeakoulutukselle

Suomessa toimii vain kaksi oppilaitosta, joissa voi erikoistua lasinpuhaltajaksi: Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos sekä Ammattiopisto Tavastian tarjoama koulutus Nuutajärvellä. Jälkimmäinen perustettiin muotoilija Oiva Toikan aloitteesta. Lasinpuhaltajaksi voi myös opiskella oppisopimuksella tai hallituksen ajamalla koulutussopimuksella esimerkiksi Iittalan lasitehtaalla.

Korkeakouluissa lasimuotoilua opiskellaan osana teollisen muotoilun materiaali- ja valmistusteknologian opintoja. Muotoilun koulutuksessa lasihyteissä ja -teollisuudessa työskentely palvelee laajemminkin oppimista koska valumuotteja käytetään myös esimerkiksi betoni- ja muoviteollisuudessa.

“Teollisen muotoilun perusopintoihin kuuluu tuotteiden suunnittelu ja prototyyppien valmistus. Olemme pitkään tehneet yhteistyötä Nuutajärven lasikylän kanssa, jossa opiskelijat saavat konkreettisen tuntuman muotoiluun lasin kautta. Opiskelijat valmistavat valumuotit Metropoliassa ja menemme niiden kanssa lasinpuhaltajien oppiin”, Metropolia Ammattikorkeakoulun teollisen muotoilun lehtori Mika Ihanus kertoo.

Ihanus myös korostaa, että toisen asteen artesaanikoulutuksen käyneillä on selvästi paremmat valmiudet muotoilun opintoihin korkeakouluissa kuin lukiosta tai muiden alojen ammattiopinnoista tulevilla opiskelijoilla. Tämä puolustaa artesaanikoulutuksen ylläpitoa ja kehittämistä Suomessa. Polku kannattaa säilyttää, jotta Suomeen saadaan jatkossakin arvostettuja erikoisosaajia.

Pienteollisuudella on paikkansa Suomessa

“Teollisen muotoilijan näkökulmasta Iittalan ja Nuutajärven kaltaisen lasiteollisuuden olemassaolo Suomessa on todella tärkeää, koska muuten me ammattilaiset menetämme yhteyden tuotantoon. Lasimuotoilua ei myöskään opita pelkästään oppikirjoista tai 3D-piirroksia tekemällä. Pienteollisuus toimii alustana suomalaisen muotoilun kehityksessä”, helsinkiläisen muotoilutoimisto Pentagon Designin muotoilujohtaja Sauli Suomela sanoo.

Suomessa mikään tuottavan teollisuuden ala ei voi kilpailla halvempien tuotantomaiden kanssa muuten kuin keskittymällä erityisosaamiseen. Suomen kannattaa brändäytyä tuotekehitys- ja protyyppimaaksi, koska se on joka tapauksessa teollisen tuotannon arvokkain osa. Samalla kotimaassa ja lähialueilla voi tuottaa luksustuotteita piensarjoina. Tätä tapahtuu jo, mutta emme osaa markkinoida sitä maailmalle, eikä muotoiluala hyödynnä riittävästi tavaramerkkejä, mallisuojaa ja lisensointimahdollisuuksia.

Suomen ensimmäinen lasitehdas perustettiin ruotsalaisten toimesta Uuteenkaupunkiin jo vuonna 1681 valmistamaan kristallia, pulloja ja ikkunalasia. Tätä taustaa vasten on ehkä helpompi ymmärtää, että koulutuksenkaan suhteen ei kannata tehdä hätiköityjä leikkauspäätöksiä.

Lasia ja älylasia rakennustaiteessa

Kun katsoo Suomen kaupunkeihin nousevien rakennusten julkisivuja niin ymmärtää, että lasilla on arkkitehtuurissa yhä merkittävämpi rooli. Ikkunoihin käytettävän tasolasin energiatehokkuudella on merkitystä paitsi kustannusten vuoksi, myös kestävää rakentamista ajatellen. Prosenttitaide on tuonut myös taiteen julkisten rakennusten lasisiin julkisivuihin. Tästä esimerkkinä taiteilija Lauri Nykoppin vastavalmistunut Koivupuisto-teos Mikkelin keskussairaalan Perhetaloon.

Suomalaiset tasolasiyritykset ovat mukana uusien innovaatioiden kehittämisessä ja käyttöönotossa. Esimerkiksi riihimäkeläinen Lasiliiri Oy on kehityksen kärjessä ja tunnetaan Arctic Glass -tuotemerkistä. Yrityksen tavoitteena on olla tulevaisuudessa johtava turvalasien ja älylasien valmistaja Suomessa. Kehitystyötä on edistetty myös Tekesin (nyk. Business Finland) Flex in Glass -hankkeessa, jossa Led-valoja yhdistetään tasolasiin. Älylasi on sähköisesti toimivaa lasia, joka muuttuu kirkkaasta himmeään, kun siihen johdetaan sähköä. Älylasia käytetään mm. julkitilojen sisustuksessa monimuotoisten tilojen luomisessa.

Ruotsi kutsuu Suomen mukaan lasialan GAS-tapahtumaan

Yhdysvalloissa perustettu maailmanlaajuinen Glas Art Society GAS rantautuu ensi vuonna Ruotsin lasipääkaupunki Smålandiin, jota ei turhaan kutsuta kristallin kuningaskunnaksi (Glasriket). Vertailun vuoksi mainittakoon, että alueella on valmistettu lasia vuodesta 1742 lähtien.

GAS on studiolasiin ja lasiteollisuuteen sekä alan koulutukseen, tutkimukseen ja keräilyyn keskittyvä kansainvälinen verkosto ja vuosittainen konferenssi. Ruotsissa vuoden 2020 tapahtumaa vetää monipuolinen verkosto, johon kuuluvat Ruotsin lasimuseo, Linnaeus yliopisto sekä alueen lasistudiot ja tehtaat, muotoilijat, taidekäsityöläiset sekä paikallinen matkailuorganisaatio Destination Småland. Näyttely-, tapahtuma- ja majoituskeskuksina toimivat Kalmarin ja Teleborgin linnat.

Linnaeus-yliopiston tutkija Ole Victor esitteli Ruotsin GAS-hanketta Lasialan tulevaisuus -tapaamisessa Nuutajärvellä ja kutsui myös Suomen mukaan. Hän korosti, että tapahtuma on valtava mahdollisuus myös Suomelle, koska paikalle saapuu 1000-2000 delegaatiota Yhdysvalloista, jotka ovat juuri pohjoismaisesta lasimuotoilusta ja kehitystyöstä kiinnostuneita. ”He tulevat saman tien lätäkön yli Suomeen kukkarot pullollaan, kunhan tänne järjestetään mielenkiintoista ohjelmaa”, hän vitsaili. Tosiasiassa nyt on alallamme loistava paikka näyttää innovatiivista osaamistamme ja houkutella lasinkeräilijöiden kerma Suomeen!

 

Teksti: Petra Ilonen

 

 

Aiheeseen liittyvä sisältö