Suomalaiset vaatebrändit ovat vastuullisia globaalissa vertailussa

Bulgarialainen BG TEX -ompelimo Sofiassa tekee yhteistyötä myös suomalaisbrändien kanssa. Monet kuvassa esiintyvistä ompelijoista ovat tehneet koko työuransa samassa ompelimossa. EU-alueella Bulgaria sopii Baltian maiden lisäksi hyvin suomalaisbrändien tuotantomaaksi, koska tehtaat tekevät myös pieniä tuotantosarjoja. Kuva: Petra Ilonen

Tällä viikolla on vietetty vaatevallankumousviikkoa ja käyty vilkasta keskustelua vaateteollisuuden vastuullisuudesta. Kaksi vastuullisesti toimivaa suomalaista vaatealan yritystä, Lille ja Reima, kommentoivat Ornamon pyynnöstä keskustelua.

Vaatevallankumousviikon kynnyksellä Eetti ry julkaisi 17.4. selvityksen suomalaisbrändien vastuullisuusviestinnästä. Selvitys perustuu Hollannista lähtöisin olevan kansalaisyhteisön Rank a Brand -kyselymenetelmään. Menetelmässä kuka tahansa voi arvioida yritysten vastuullisuutta yritysten verkkoviestinnän ja vastuullisuusraporttien perusteella. Yrityksille esitetyt kysymykset koskivat yritysten verkkosivuilla, -kaupoissa ja raporteissa ilmoittamia tietoja ilmaston- ja ympäristönsuojelusta sekä työolosuhteista.

”Selvityksen ulostuloissa, sekä mediaviestinnässä että some-kannanotoissa, on valitettavalla tavalla mennyt yritysten viestintä ja vaatetuotanto sekaisin. Selvityksen lopputulema on, että kuluttajia kehotetaan olemaan ostamatta selvityksessä huonot pisteet saaneiden yritysten tuotteita. Pisteitä ei saa, vaikka tuotanto tapahtuisi kotimaassa kierrätysmateriaaleista, jos asiaa ei ole juuri tietyllä tavalla ilmoitettu verkossa”, Ornamon muotoilun asiantuntija Petra Ilonen harmittelee.

Ilosen mukaan yrityksiä voisi kannustaa rakentavamminkin viestimään vastuullisuudestaan. Vaatetusala on Suomessa pieni ja helppo tavoittaa.

”Eetti ry:n käyttämällä keinolla ja nopeilla ulostuloilla provosoivine videoineen vaikutetaan kuluttajien ostokäyttäytymiseen. Pahin pelkoni on se, että nämä Pidä lompakko vielä taskussa -kategoriaan lokeroidut brändit ovat pian konkurssissa. Suomalaisyritykset ovat globaalissa mittakaavassa erittäin vastuullisia, mistä meidän olisi syytä olla ylpeitä”, Ilonen huomauttaa.

On huomattava myös, että vastuullisuussertifikaatit ovat kalliita, eikä pienemmillä brändeillä ole niihin varaa, vaikka sertifioinnin edellytykset täyttyisivätkin.

Vaateyritykset tekevät pitkäjänteistä yhteistyötä ulkomaisten tehtaiden kanssa

1990-luvulla suomalainen tekstiili- ja vaateteollisuus lähti alamäkeen globaalin muotiteollisuuden eli halpojen vaatteiden massatuotannon puristuksessa. Suomessa tällaista teollisuutta ei ole koskaan ollutkaan. Suomen mittakaavassa iso yritys L-Fashion Group pelasti tuolloin lukuisia pieniä brändejä äkkikuolemalta ostaen ne konkurssipesiltä omaan brändivalikoimaansa.

Samaan aikaan, kun teollisuus kutistui, Suomeen alkoi 2000-luvun alusta lähtien syntyä runsaasti pieniä brändejä, jotka halusivat tuoda markkinoille laadukkaita ja vastuullisia vaatteita. Koska työpaikat olivat alalta lähes kadonneet, suunnittelijat alkoivat itse perustaa tuotantoa harjoittavia yrityksiä. He kehittivät yritystensä ideologiat omaan koulutukseensa pohjautuen. Pääpaino oli elinkaariajattelussa, funktionaalisuudessa ja pohjoismaisessa estetiikassa. Tuotantoa haluttiin idealistisesti elvyttää Suomeen tai käyttää lähialueiden pienteollisuutta, erityisesti Virossa.

Lähituotantoa ja kestävää suunnittelua

Lille valmistaa nykyisin tuotteita sekä Suomessa että Virossa.

”Yritykseni tekee pitkäjänteistä yhteistyötä vaatteitamme valmistavien tehtaiden kanssa – yritysyhteistyötä eräänkin virolaisen ompelimon kanssa on tehty jo 15 vuotta. Tunnen hyvin käyttämieni tehtaiden työolot ja olen tavannut työntekijöitä. He ovat vastuussa laadusta, jota minä valvon myös paikan päällä omien tuotteideni osalta”, kertoo brändin toimitusjohtaja, vaatesuunnittelija Kirsi Lille.

”Suomessa neuleitani valmistaa perinteikäs perheyritys Holopaisen Kutomo Tuusulassa. Heidänkin kanssaan yhteistyö on jatkunut jo vuosia. Nämä käsityötaidoistaan ylpeät ammattilaiset sekä Suomessa että Virossa tekevät upeaa työtä, jonka toivoisi säilyvän myös tulevaisuudessa. Materiaalivalinnoilla on paljon merkitystä vastuullisuudessa – käytän esimerkiksi yhä enemmän selluloosan muuntokuitua Tenceliä puuvillan sijaan”, Lille jatkaa.

Ilman globaalia teollisuutta Suomessa ei voi olla omia brändejä

Viime vuosina myös lähialueiden vaateteollisuuden kustannukset ovat kallistuneet. Suomalaisyritysten vaatetuotantoa on väistämättä siirrettävä myös halvemman työvoiman maihin, jotta yritykset pysyvät pystyssä. Kolmen euron tehdastyöläisen päiväpalkkaa Intiassa ei voi verrata Suomen palkkoihin. Myös Euroopan halvemman tuotannon maista ja Aasiasta löytyy vastuullista teollisuutta, jonka etsimiseen suomalaiset yritykset käyttävät paljon resursseja.

Ilman globaalia teollisuutta Suomessa ei voi olla omia brändejäkään. Suomalaisyritykset ovat vastuullisia tässäkin asiassa: ne perustavat omia konttoreita ja tehtaita esimerkiksi Kiinaan, jotta tuotanto-olosuhteita voidaan paremmin valvoa.

Suomen pieni väestö ei riitä kuluttajamarkkinaksi edes pienimmille brändeillemme. Kysyntää vastuullisille brändeille on myös esimerkiksi juuri Aasiassa. Tästä näkökulmasta on myös vastuullista valmistaa vaatteet siellä, minne niitä eniten myydään, jotta vaatteita ei kuljeteta ympäri maailmaa. Monet yritykset valmistavat eri tuotteita eri markkinoille eri tehtaissa.

Aasiassa on myös kysyntää suomalaiselle muotoiluosaamiselle. Ornamonkin kautta haetaan asiantuntemusta juuri teollisuuden aiheuttamien ympäristöongelmien ratkaisujen löytymiseen. Elinkaariajatteluun ja nollahukkaan pohjautuva muotoilu ja teknologiaosaaminen yhdessä ovat paras keino vastuullisen teollisuuden kehittämiseen kaikkialla maailmassa.

Reima valvoo tarkkaan tuotantoaan Kiinassa

”Reima keskittyy vastuullisuudessa tuotteiden kestävyyteen ja uudelleenkäyttöön, mutta siitä tämä Eetin selvitys ei anna pisteitä lainkaan. Kierrätyskuiduista ei välttämättä synny kestävimpiä lastenvaatteita”, toteaa Reiman innovaatio- ja vastuullisuusjohtaja Shahriare Mahmood.

”Reima selvisi neuvostoviennin loppumisesta ja 1990-luvun lamasta hengissä siirtämällä tuotannon Kiinaan. Meillä on Kiinassa omat valvontakonttorit, joiden työntekijät ovat myös reimalaisia, meidän suomalaisten jokapäiväisiä keskustelukumppaneita. Tästäkään emme saaneet yhtään pistettä”, Mahmood jatkaa.

Kyse voi olla myös liikesalaisuuksien säilyttämisestä – siitä, ettei kaikkea tietoa haluta antaa kilpailijoille.

”Tunnemme vaatteitamme ompelevat tehtaat paremmin kuin useimmat meistä tuntevat kerrostalonaapurinsa – tehtaidemme taso ei lainkaan poikkea Viron tehtaiden tasosta. Sijoitamme vastuullisuusyhteistyön kehittämiseen heidän kanssaan tuhansia työtunteja ja paljon rahaa joka vuosi. Olisimmeko todella vastuullisempia, jos julkaisisimme näiden tehtaiden nimet verkossa? Vai tarjoaisimmeko vain kansainvälisille kilpailijoille oikopolun tehtaaseen, jonka me olemme kouluttaneet tuottamaan ylivertaisen hyvää Reima-laatua?” Mahmood kysyy.

Kuluttajan valinnoilla on merkitystä

Suomalaiset kuluttajat eivät olleet 2000-luvun alussa, eivätkä ole vieläkään* valmiita maksamaan kotimaisista pienteollisuuden vaatteista, joiden korkean hinnan muodostavat tehdastyöläisen korkea palkka ja pienet valmistussarjat. Kuluttajan kannattaisi kuitenkin ostaa mieluummin vähemmän ja laadukkaampia vaatteita, joilla on pidempi käyttöikä.

”Isomman asunnonkin saa suhteessa halvemmalla neliöhinnalla kuin pienemmän. Sama pätee vaatteiden valmistukseen: kun niitä massavalmistaa jättitehtaassa alemman elintason maassa kuin Suomessa tai EU:ssa, hinta tulee väistämättä alas. Marketit myyvät mielellään juuri näitä vaatteita, koska ne käyvät hyvin kuluttajille kaupaksi. Näissä kuvioissa kuluttajan valinnoilla on valtavasti merkitystä, ja juuri siksi asiasta kannattaa viestiä vastuullisesti ja taustat tutkien. Tarkoitan tällä sekä mediaa että kansalais- tai vaikuttajajärjestöjä”, Petra Ilonen sanoo.

 

* Kauppalehti:23.5.2018: Suomessa vaatteisiin kulutetaan yhä vähän, eikä verkko-ostoksille uskaltauduta – markettivaatteet jatkavat suosiotaan

Lisää keskustelua aiheesta

Aiheeseen liittyvä sisältö

Artikkeli

Anna ja Emilia taipuvat rohkeasti

Kyllä muoti tulee Italiasta. Näin eräs kauppias tokaisi vaatesuunnittelija Anna Mattelmäelle, kun tämä yritti myydä vaatemallistoaan 2000-luvun alussa. Ajat tuolloin…

Lue lisää