Yleistyvät kilpailukieltosopimukset voivat hankaloittaa työpaikan vaihtamista

Työpaikan vaihtamiseen liittyy joskus pulmatilanteita. Sellaisia voivat aiheuttaa esimerkiksi kilpailukiellot ja salassapitosopimukset. Kannattaakin olla tarkkana, millaisiin sopimuksiin suostuu uuteen työpaikkaan mennessään.

Kilpailukieltosopimuksia näkee uusissa työsopimuksissa hyvin usein ja niiden määrä on viime vuosina lisääntynyt, kertoo Tekniikan Akateemiset TEKin lakimies Emma Aho. ”Taustalla on varmaankin esimerkiksi se, että kilpailukieltoehdon lisääminen työsopimukseen on työnantajalle maksutonta ja riskitöntä, vaikka se olisikin tehty ilman erityisen painavaa syytä”, Aho arvioi.

”Kilpailukielto- ja salassapitosopimuksiin kannattaa suhtautua varauksella ja niitä kannattaa mahdollisuuksien mukaan välttää, sillä ne lisäävät vain työntekijän velvoitteita lisäämättä kuitenkaan oikeuksia”, Aho neuvoo.

Lähtökohtaisesti työntekijällä on oikeus harjoittaa sivutoimia, jotka eivät kilpaile työnantajan toiminnan kanssa. Sivutyö ei saa myöskään haitata päätyön suorittamista. Työnantajan kanssa voidaan sopia sivutoimien ilmoitusvelvollisuudesta, mutta lähtökohtaisesti ilmoitusvelvollisuutta ei ole. Usein on kuitenkin hyvän tavan mukaista kertoa sivutöistä.

Kilpaileva toiminta työsuhteen aikana on lain nojalla kielletty ilman erityistä sopimustakin. Kilpailevaa toimintaa ei saa myöskään valmistella työsuhteen aikana. Se, mikä on kilpailevaa toimintaa, määritellään tapauskohtaisesti.

Kilpailukieltosopimus voi kieltää kilpailevan toiminnan harjoittamisen myös työsuhteen jälkeen, mikä voi hankaloittaa työllistymistä.

Kilpailukieltosopimus voi sen sijaan kieltää kilpailevan toiminnan harjoittamisen myös työsuhteen jälkeen, mikä voi hankaloittaa työllistymistä. Kilpailukieltosopimuksen tekemiseen tarvitaan erityisen painava syy. Sellaisia ovat esimerkiksi työnantajan kustantama erityiskoulutus, asiakaskunnan tai liikesalaisuuksien säilyttäminen, työntekijän korkea asema tai työskentely tuotekehityksen parissa.

Kilpailukieltosopimuksen rikkomisesta seuraa sakkoa tai vahingonkorvaus

Kilpailukieltosopimuksen kesto on lain mukaan pääsääntöisesti enintään 6 kuukautta, mutta jos sidonnaisuudesta maksetaan kohtuullinen korvaus, kielto voi kestää myös vuoden. Johtavassa asemassa työskentelevillä kiellot voivat olla tätäkin pidempiä. Kilpailukieltosopimus ei sido työntekijää, mikäli työsuhde päättyy työnantajasta johtuvasta syystä, kuten esimerkiksi tuotannollis-taloudellisista syistä tai konkurssin takia.

Vahingonkorvaus on työntekijälle yleensä edullisempi vaihtoehto.

Mitä kilpailukieltosopimuksen rikkomisesta sitten seuraa? Työnantaja voi vaatia vahingonkorvausta, tai työsopimuksessa voi olla määriteltynä sopimussakko, jonka maksimimäärä on kuuden kuukauden palkka (johtavassa asemassa olevilla sakko voi olla korkeampi). ”Lähtökohtaisesti vahingonkorvaus on työntekijälle yleensä edullisempi vaihtoehto”, Emma Aho sanoo.

Korvauksen tai sakon maksamalla ei vapaudu kilpailukiellosta, eli esimerkiksi uusi työnantaja ei voi ottaa sakkoa maksettavakseen. Tällaisessa tapauksessa entinen työnantaja voisi hakea tuomioistuimessa kieltotuomiota.

Salassapitosopimuksiin liittyy usein epämääräisiä ehtoja

Salassapitosopimuksiin liittyy Ahon mukaan usein kohtuuttomia ja epämääräisiä ehtoja, ja niiden kestokin voi olla määrittelemätön. Olisi suotavaa, että salassapitosopimukseen määriteltäisiin tarkkaan salassa pidettävät tiedot ja sopimuksen voimassaoloaika, esimerkiksi 1–2 vuotta työsuhteen päättymisestä. Myös sopimussakon määrä voi olla kohtuuttoman suuri, sillä laissa ei ole asetettu rajoituksia sopimussakon määrästä.

Muista myös nämä yleiset työpaikan vaihtoon liittyvät vinkit:

Vinkit antoi TEKin lakimies Mikaela Karavokyros.

Teksti: Tuula Toivio