Egokeskeisyydestä ekokeskeisyyteen – muotoilijat jälleenrakentajina

Korvaa-kuulokkeet
Helsinki Design Weekin päänäyttelyssä Erottaja 2:ssa olivat esillä Korvaa-kuulokkeet, jotka on rakennettu käyttämällä laboratoriossa kasvatettua, uudenlaista ja ympäristöä säästävää mikrobiainesta. Kuulokkeet syntyivät VTT:n tutkijoiden ja designstudio Aivanin yhteistyönä. Kuva: Helsinki Design Week

Helsinki Design Week ilmastoteemoineen on ohi, mitä jäi käteen? Data Driven Design Dayssa Samim Winiger esitti mallia, jossa siirrymme käyttäjälähtöisestä ”egokeskeisestä” muotoilusta ekokeskeiseen muotoiluun. Tässä mallissa ihminen näyttäytyy ekosysteemin osana samalla tasolla luonnon ja eläinten kanssa; asiakas, tilaaja tai talous ei enää määritä muotoilua.

Metropolian kylkeen nousseessa XR-centerissä seisoin Hotelli Tornin korkeimmalla parvekkeella virtuaalisten jäätiköiden sulaessa: ensin peittyi Kolmen sepän patsas, sitten Stockan katto, lopulta itsekin jäin vesimassojen alle. Perille meni: luonnonmullistuksen edessä olemme pieniä. Mutta ratkaisevassa roolissa, muotoilijat näitäkin herättäviä virtuaalimaailmoja luovat.

Luonnonmullistuksen edessä olemme pieniä. Mutta ratkaisevassa roolissa, muotoilijat näitäkin herättäviä virtuaalimaailmoja luovat.

Ilmastonmuutos on taistelu, joka vaatii jälleenrakennusajan mentaliteettia. Tämä taistelu tosin on huomattavan kompleksinen ja sen ratkaisut ja seuraukset ovat moninaisia. Toivoa vastustajan hillitsemisestä kuitenkin on. Suomen ilmastotavoitteet ovat maailman kunnianhimoisimpien joukossa. HelsinkiClimate -tapahtumassa toisteltiin, miten Suomi todella on edelläkävijä tarvittavissa ratkaisuissa ja teknologioissa, enää on saatettava innovaatiot laajamittaiseen käyttöön.

Oppimisilmasto oli Helsinki Design Weekin läpileikkaava teema, joka toistui esim. Ilmastokoulussa ja siinä syntyneessä ilmastovaikuttamisen kartassa, Erottaja 2:n näyttelyissä ja Helsinki Design Awardseissa, joissa hiilijalanjäljen kompensointipalvelu Compensate palkittiin Vuoden Lupauksena. Ilmasto oli esillä myös Lasten designviikolla, johon Designmuseon ja Ornamon Skidiakatemia osallistui.

Uusi aika, uusi muotoilijuus

Muotoilija on joskus voinut olla egotrippaava tähti, uusien trendien ja tarpeiden luoja. Jopa suunnitellun vanhenemisen hiljainen hyväksyjä: laitteita on tehty toimimaan vain tietyn elinkaaren, neuleita nyppyyntymään, sukkahousuja rikkoutumaan ja tuottamaan sosiaalista vanhentamista eli luomaan uusia trendejä niin tiuhaan, että edellisen kauden puhelin tai kengät tuntuvat jo vuoden päästä vanhanaikaisilta. Tähän meillä ei ole pitkään aikaan ollut enää varaa.

2020-luvun jälleenrakentajamuotoilija on materiaalitutkija tai uusien ja kierrätettyjen materiaalien näppärä tuotteistaja, palveluiden kirkastaja ja elämänlaadun lisääjä, aineettomien virtuaalitodellisuuksien luoja ja mallintaja, tuotebisneksestä palvelutuotteisiin kiertotalouden nimissä siirtynyt yrittäjä, vaihtoehtoisten elämäntapojen, tilojen, tulevaisuudenvisioiden ja utopioiden luoja.

Alvar Aalto oli jälleenrakennuskaudella rajoja rikkova arkkitehdin työnkuvan uudistaja kehittäen esimerkiksi standardisointia ja RT-kortistoa, jotka eivät aiemmin olleen kuuluneet arkkitehtien työtehtäviin. Kaj Franck halusi räjäyttää astiastot ja tehdä muotoilutuotteista tarkoituksenmukaisia. Armi Ratian Marimekko loi uusia rooleja naisille uudessa, tiedostavammassa ajassa. Timo Sarpaneva kirjoitti sodanjälkeisestä materiaalipuutteesta ja sen vaikutuksista suunnittelutyöhön Ornamon vuosikirjaan vuonna 1945.

”Köyhyys ja ennen kaikkea materiaaliköyhyys tulee ehkä olemaan luonteenomaisimpana piirteenä lähivuosien taideteolliselle toiminnalle. Niukkuuden vaikutus yleiseen tyyliin tulee olemaan ilmeinen ja miksei niin voi tapahtuakin. Joudutaan ehkä jättämään työtavoista ja tekniikasta jotain sovinnaista ja totuttua, käyttämään ehkä hyljeksittyjä materiaaleja tai löytämään uusia. Niukkuus löytää itse tyylinsä, siitä tulee nähtävästi lähivuosien taideteollisuutemme merkittävin elementti, pakon luoma tyylitekijä. Näin ymmärrettynä köyhyys olisi henkistä ja esteettistä rikkautta, se vain vaatii taiteilijakunnalta taitajina enemmän kuin pakoton vauraus. Heidän virityksensä tulisi muuttua enemmän kokeelliseksi, tutkivammaksi ja löytöretkeilijän mieltä omaavaksi.”

…kuulostaa ajankohtaiselta, eikö? Oletko sinä tämän toisen kultakauden eturivin ekokeskeinen ratkaisijamuotoilija?