Enter and Encounter – elämänmakuinen keitos ja aikamoinen soppa

Ornamon ja Designmuseon juhlanäyttelyn näki 72 430 vierasta ja kävijätavoite ylittyi hienosti, kirjoittaa Ornamon projektipäällikkö Kaisa Logren. Näyttely oli keskusteluavaus sille, millaisia uusia lukuja suomalaisen muotoilun tarinaan kirjoitetaan.

Vuosi sitten syksyllä ryhmä asiantuntijoita yritti saada selkoa nykymuotoilun tilasta. Heidät oli kutsuttu kuraattoriryhmään, jonka tehtävänä oli kertoa suomalaisen muotoilun tarinassa uusi luku.

He kysyivät toisiltaan – ja itseltään – mikä juuri nyt on kiinnostavinta muotoilussa? He käänsivät kuumeisesti kiviä ja kantoja löytääkseen uuden designin herkkupaloja. Suomen itsenäisyyden juhlavuotta haluttiin juhlistaa Ornamon ja Designmuseon yhteisellä näyttelyllä, mutta millainen tällaisen näyttelyn pitäisi olla vuonna 2017?

Enter and Encounter oli uuden äärellä. Se oli katsaus nykyhetkeen, joka yrittää nähdä tulevaan. Tavoitteena oli luoda avarakatseinen, rakentavalla tavalla kriittinen, eteenpäin katsova ja muutosta synnyttävä näyttely, joka käsittelee ajankohtaisia ilmiöitä.

Näyttely tarkasteli suomalaisen muotoilun nykyhetkeä globaalissa kontekstissa yksittäisten esimerkkien kautta, luoden analogioita lokaalin ja globaalin välille. Se etsi yhteiskunnallisia avainteemoja jotka peilautuvat muotoilun kenttään. Näitä teemoja olivat mm. hyvinvointi, uusi käsityö, uudet materiaalit ja teknologiat, ruoka, kriittinen design, palvelut ja kokemukset.

Tuntui erittäin tärkeältä tuoda esille nykymuotoilun monimuotoisuus ja uudet tekemisen tavat suurelle yleisölle.

Enter and Encounter – kutsu huomiseen –näyttelyssä kävi 72 430 vierasta. Kävijätavoite ylittyi, ja näyttely saavutti huikean määrän yleisöä turisteista päättäjiin. Plaza-alueella ja sisäpihan Hirsitetris-paviljongissa järjestettiin viikoittain tapahtumia näyttelyvieraille sekä Ornamon ja Designmuseon sidosryhmille; siten näyttely toimi eloisana alustana keskustelulle ja vuorovaikutukselle.

Tilaisuuksissa puhuttiin mm. työn muotoilusta, intuitiosta, käsityön arvosta, tilan estetiikasta, konfliktien hallinnasta sekä uudesta muotoilusta, jota tehdään ennen kaikkea yhdessä. Näyttely olikin kuin runsaudensarvi, avulla oli mahdollista käsitellä muotoilun linkittymistä yhteiskunnalliseen muutokseen useista eri näkökulmista.

Lopputulos oli moniääninen ja –muotoinen, elämänmakuinen ruokaisa keitos, jossa oli erilaisia makuvivahteita, ja joka ravitsi uutuudennälkäistä design-yleisöä.

Kuratointiprosessi oli haastava, mutta sen hienous oli demokraattisessa, keskustelevassa toteutustavassa joka on arvo itsessään. Se antoi tilaa erilaisille mielipiteille ja näkemyksille. Työryhmän jäsenet joutuivat sekä puolustamaan omia ehdotuksiaan, että tarkastelemaan niitä kriittisesti suhteessa kokonaisuuteen muita jäseniä kuunnellen.

Prosessi ei ollut kivuton, mutta sitä kuljetti eteenpäin utelias ja optimistinen asenne. Lopputulos oli moniääninen ja –muotoinen, elämänmakuinen ruokaisa keitos, jossa oli erilaisia makuvivahteita ja joka ravitsi uutuudennälkäistä design-yleisöä. Toivottavasti näyttely inspiroi – ja provosoi – kehittämään uusien muotoilunnäyttelyiden reseptiä yhä eteenpäin.