Osaamistarve-arvioita ja aktiivista tulevaisuudenmuotoilua

Finnish Design Academy -hankkeen paneelikeskustelu.
Kuva: Nora Anttonen / Eerika Minkkinen.

Onko muotoilijoiden osaaminen liian kapeaa vai liian laveaa? Pitäisikö jokaisen muotoilijan hanskata VR, AI ja robotiikka? Solahdammeko sujuvasti siihen, mitä tulevaisuudelta odotetaan ja ratkaisemme esiin tulevia haasteita – vai tulisiko muotoilutyön myös nähdä markkinatarpeiden ohi ja luoda uutta tulevaisuutta ideaalisista taiteen ja etiikan lähtökohdista?

Kestävää kehitystä ja asiakaslähtöisiä palveluita

Minulla oli ilo osallistua muotoilualan edustajana Opetushallituksen erittäin laajamittaiseen ja monialaiseen Osaamisen ennakointifoorumiin. Tavoite oli kerätä tietoa tulevaisuuden osaamistarpeista. Ennakointitulos vuoteen 2023 yhä merkityksellisemmiseksi nousevista geneerisistä osaamisista oli erityisen kiinnostava. Listan kärkisijalle sijoittuivat ongelmanratkaisutaidot ja luovuus oli samassa mittaristossa sijalla neljä. Nyky-yhteiskunta näkee muotoilijan ydinosaamiset siis hyvin keskeisinä ja panostamisen arvoisina osaamisina.

Saman tutkimuksen Tärkeimmät osaamiset vuonna 2035 – TOP 15 -listan ykkös- ja kakkossijan veivät asiakaslähtöinen palvelujen kehittämisosaaminen ja kestävän kehityksen periaatteiden tuntemus. On selvää, että sekä palvelualoilla että teollisuudessa muotoilijoiden ydinkompetensseilla on valtavasti annettavaa. Mikroyrittäjäpainotteisen muotoilualan markkinakäytännöt eivät vielä kykene vastaamaan valtavaan potentiaaliseen kysyntään. Toisaalta samaan aikaan palvelumuotoiluosaaminen innostaa monia ja siirtyy moniosaajien kautta lähes kaikille toimialoille – haaste vai mahdollisuus?

 

Tärkeimmät osaamiset vuonna 2035 – TOP 15 -listan ykkös- ja kakkossijan veivät

asiakaslähtöinen palvelujen kehittämisosaaminen ja kestävän kehityksen periaatteiden tuntemus.

 
Korkeakouluissa ennakoidaan tulevaa

Finnish Design Academy -korkeakoulujen yhteistoimintahankkeen osana olemme haastatelleet kaikki Suomen yhdeksän muotoilukoulutusta tarjoavaa korkeakoulua. Tulevaisuuden muotoilijan osaamistarpeista keskustellessa ovat keskeisiksi ehkä yllättäenkin nousseet pehmeät, geneeriset osaamiset; esimerkiksi luovuus, mukautumiskykyisyys, uskallus, kyky luoda verkostoja ympärilleen, sosiaaliset taidot, yleissivistys ja oppimistaidot.

Täydennyskoulutus on tärkeä osa oman osaamisen kehittämistä. Lahden ammattikorkeakoulun UOMA-hankkeen ohjausryhmässä pohdimme millaista tulevaisuuden täydennyskoulutuksen tulisi olla sekä sisältöjen että muodon puolesta: verkkotyöskentelyä ja työpajoja IoT, UX, GUI, VR ja AI -teemoista vai jotain ihan muuta? Koulutuspilotteja pääsevät pian ornamolaisetkin testaamaan.

 

Työ tulevaisuuden toivottujen asianlaitojen luojana

Teemaa kiinnostavasti lähestyy digitaalisen työn asiantuntija Esko Kilven artikkeli Work as forming the future, work as art. Hänen mukaansa työn tulee muokata ja aktiivisesti luoda tulevaisuutta. Hän esittää näkemyksen työn fokuksen siirtämisestä olemassaolevien ongelmien ratkaisemisesta luovaan toimintaan. Tämä uusi tulevaisuusoriointuneen toiminnan tila on taiteen, etiikan ja estetiikan tila – ”tekno-optimismin ylittävä optimismin tila”. Tällöin tulevaisuuden osaamistarpeet eivät määrity markkinoiden tarve-arvioiden perustella vaan taiteen ja luovuuden lähtökohdista, etiikan sisältäen.

Sitralle tuottamassaan Perspectives on new work -julkaisussaan Kilpi kirjoittaa esimerkiksi työstä oppimisena ja oppimisesta työnä ja monialaisten verkostojen ja yhteistyön olennaisuudesta. Myös Opetushallitus suosittelee ennakointifoorumin työn pohjalta jatkuvan oppimisen reformin toteuttamista. Tarvetta täydennyskoulutukseen osallistumiselle on heidän mukaansa etenkin mikro- ja pk-yrityksissä. Suosituksen mukaan koulutusta tulee kehittää työelämätoimijoiden kanssa työelämälähtöisesti ja moduuliperustaisesti. Olennaista on myös osaamislähtöisyys, jolloin esimerkiksi koko tutkinnon suorittaminen kerralla ei ole aina tarkoituksenmukaisin vaihtoehto. Missä määrin työssäoppiminen, moduulimuotoisuus ja osaamisperusteisuus tutkintoperusteisuuden sijaan mullistavat korkeakoulujen asemaa?

 

Tällöin tulevaisuuden osaamistarpeet eivät määrity markkinoiden tarve-arvioiden perustella

vaan taiteen ja luovuuden lähtökohdista.

 

Hienoa on, että Opetushallitus kirjaa, että jatkuvan oppimisen tulee sisältää paitsi työelämässä tarvittavan osaamisen kehittäminen myös yleissivistävän oppimisen ulottuvuus. Inhimillinen yleissivistys, itsereflektio ja sosiaaliset taidot todella tekevät uutta tulemistaan robotisaation ja tekoälyn kehityksen rinnalla. Muotoilualalla risteävät valtavan kiinnostavasti ja haastavasti sekä työn sisältöjen kiivas muutos että uusien, ”epätyypillisten” työnteon muotojen edelläkävijyys. Alan ja sen toimijoiden rohkeus ja muutosjoustavuus punnitaan pian.

Aiheeseen liittyvä sisältö