Ornamon tarina

Alussa oli koristetaide, veistokoulu ja vahva yhteishenki. Vuonna 1911 Teollisuustaiteen Liitto Ornamon, (alunperin Suomen Koristetaiteilijain Liitto Ornamo) perustivat Veistokoulun, eli nykyisen Aalto-yliopiston kasvatit. Vuonna 1928 liittoon kuuluvia ammattiryhmiä olivat arkkitehdit, sisustusarkkitehdit, tekstiilitaiteilijat, kuvanveistäjät, koristetaiteilijat ja -maalarit, sekä graafikot. Ornamon nimi juontaa esperanton kielestä ja tarkoittaa koristetta. Sellaisenaan se sopi kuvaamaan koristetaiteilijoiden yhteisöä. Ornamon tehtäväksi määriteltiin “yhdistää koristetaidetta harjoittavien henkilöiden toimintaa ja valvoa heidän etujaan”. Tämä tehtävä on pysynyt vuosien saatossa lähes muuttumattomana.

Ornamon tavoitteita ovat luotsanneet joukko nimekkäitä puheenjohtajia, muun muassa kuvanveistäjä Gunnar Finne, sisustusarkkitehti Ilmari Tapiovaara, valaisinsuunnittelija ja taideseppä Paavo Tynell, sisustusarkkitehti Antti Nurmesniemi, muotitaiteilija Tetta Kannel ja sisustusarkkitehti Arttu Brummer.

Ornamolaiset osallistuivat 1900-luvun alkupuolella messuille ja kansainvälisiin näyttelyihin, joiden avulla luotiin perusta suomalaiselle muotoilulle sellaisena kuin se kansainvälisesti yhä tunnetaan.

Tavoitteena muotoilualan edistäminen

Muotoilun, taiteen ja liiketoiminnan yhdistäminen on näkynyt Ornamon toiminnassa kautta historian: Ornamon ensimmäinen keskustelutilaisuuden teemana vuonna 1935 oli ”taide, teollisuus ja kaupankäynti”. 1950-luvulla teollistuminen ja rakennemuutos saivat aikaan ammatillistumisen aallon. Muiden järjestäytyneiden ammattialojen tapaan myös Ornamon edunvalvonnallinen rooli kasvoi.

1970-luvulla järjestetyillä Muotoilun Päivillä pyrittiin edistämään muotoilijoiden, elinkeinoelämän ja teollisuuden yhteistyötä. Vuonna 2015 uudelleenkäynnistetty Ornamon Muotoilupäivä kutsuu edelleenkin eri tahoja yhteen keskustelemaan muotoilun roolista kilpailukyvyn luojana ja yhteiskunnan kehittäjänä.

Ornamon toiminnan kulmakivenä on aina ollut ornamolaisten vapaaehtoinen työ erilaisissa toimikunnissa ja projekteissa. Tämä työ on poikinut lukuisia tapahtumia ja näyttelyitä, joiden kautta Ornamo on tuonut esiin jäsentensä ammattitaitoa. Ornamon asiantuntijoiden luotsaamien muotoilualan hankkeiden kautta järjestö on vaikuttanut muotoilun asemaan yhteiskunnassa.

Ornamo on luonut suunnittelijan eettiset säännöt, osallistunut asiantuntijaosapuolena erilaisten suunnittelukilpailujen kehittämiseen, edistänyt muotoilijoiden ja taiteilijoiden työllistymistä, antanut lausuntoja muotoilupoliittisissa kysymyksissä, kouluttanut ja tarjonnut asiantuntevaa neuvontaa läpi nousukausien ja lama-aikojen.

Tulevaisuuden suunnannäyttäjä

Ornamo seuraa alan kansainvälisiä trendejä ja ohjaa sen mukaisesti muotoilusta käytävää keskustelua. Tänä päivänä ornamolainen suunnittelija ei ole enää materiaaliin sidottu yhden asian osaaja, vaan eri alojen solmukohdissa toimiva ongelmanratkaisija.

Nykyisin Ornamon jäseniä ovat yhtä lailla tuotteita, laitteita ja tiloja suunnittelevat muotoilijat ja sisustusarkkitehdit, kuin ihmisten elinympäristöjen rakenteiden parissa työskentelevät palvelumuotoilijat. 2000-luvulla Ornamon tehtävänä on luotsata suomalaista muotoilualaa digitalisaation asettamien haasteiden läpi ja osoittaa muotoilun merkitys alati muuttuvassa maailmassa.

 

Lähteet:
Ornamon historia, verkkoartikkeli. Susanna Aaltonen 2001.
Rajaton muotoilu – Näkökulmia suomalaiseen taideteollisuuteen. Avain-kustantamo 2011