Martti sukeltaa tilaan

Martti Lukander
Sisustusarkkitehti Martti Lukander (s. 1964) on tehnyt viime vuosina paljon ravintolasisustuksia. Työssään hän pyrkii aina etsimään elementtejä, jotka tekevät tilasta kiinnostavan. Kuva: Aleksi Poutanen

Sisustusarkkitehti Martti Lukander muistaa vielä ensimmäisen käyntinsä Suomen Ikeaan vuonna 1997. Matkalla vanha autokin hajosi.

”Muistan sen aina, kun tulimme pois sieltä. Se oli hyvin hämmentävää. Ajattelin, että missä oma markkinarakoni on ja miten voin elää tekemiselläni, kun samaan aikaan ihan kelvollisen näköisiä kalusteita myydään satasella. Ajatus tuntui silloin ihan mahdottomalta.”

Aikansa myös Lukander juoksi Helsingin keskustan liikkeissä tuolimalliensa kanssa, kuten siihen aikaan oli tapana. Lama oli kuitenkin surullinen näyttämö tehdä kauppaa.

”Aika oli huono eikä minulla riittänyt kärsivällisyyttä ja resursseja jatkamiseen. Niinpä siirryin kalustemuotoilusta sisustusarkkitehdin töihin. Sitten tuli Lasipalatsin peruskorjaus, joka oli hurjan hieno ja opettavainen projekti.”

Kolmekymmenluvun funkkis-rakennus peruskorjattiin alkuperäiseen loistoonsa rekonstruoimalla rakennusosia alkuperäispiirustuksiin pohjautuen ja soveltaen rakennusajan tyyliä ja rakennustapaa.

Pyysin tiimiimme mukaan kokeneemman kollegani Pasi Hämäläisen, jonka kanssa suunnittelimme kaikki päätilojen sisustukset, kalusteet ja valaisimet. Vallinneesta restaurointikäytännöstä poiketen loimme tyylillisesti ehjän kokonaisuuden.”

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Lasipalatsin toisessa kerroksessa sijaitsi kaupunginkirjasto ennen siirtymistään Postitaloon 10-kirjastoksi. Martti Lukander vastasi kirjastojen sisustussuunnittelusta ja uudenlaisten palvelujen muotoilusta. Lasipalatsin yleisiin tiloihin Martti rekonstruoi kalusteita ja valaisimia alkuperäisiä suunnitelmia mukaillen. Kuvassa ravintolan sisustus. Kuva: Voitto Niemelä / Talli

Café Birgitta Helsingin Hernesaaressa (Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli, 2014) edustaa sisustusarkkitehdin ja arkkitehdin saumatonta yhteistyötä. Kuva: Tuomas Uusheimo.

Martti Lukander muistuttaa, että sisustusarkkitehdit ovat yksi parhaiten työllistyviä taideteollisen alan tekijöitä. ”Tällä hetkellä meitä on jopa liian vähän.” Kuvassa Tony´s Deli -ravintola Helsingin Bulevardilla 2015. Kuva: Emmi Korhonen.

Lukander kuvailee tekevänsä perinteistä suunnittelijan työtä.  Hän suunnittelee tilamuutoksia, piirtää kalusteita, määrittää värejä ja materiaaleja ja pitää suunnittelusta, jossa jokaisella asialla on merkitys ja yhteys kokonaisuuteen.

Pääsuunnittelijan pätevyydellä hänellä on myös lupa työskennellä rakennusteknisesti vaativammissa rakennusten sisätilojen muutos- ja korjaustöissä, joissa esimerkiksi kenkäkauppatila muutetaan ravintolaksi. Suomessa vain noin kymmenellä sisustusarkkitehdilla on pääsuunnittelijan viitta.

Lukander on ollut aktiivinen sisustusarkkitehtien puolustaja. Hän oli ajamassa sisustusarkkitehtien etua 2000-luvun alussa, kun uutta maankäyttö- ja rakennuslakia alettiin tulkita sisustusarkkitehtien ammattikunnalle epäsuotuisasti.

”Rakennuslainsäädäntö muuttui ja välillä virkakoneistossa työskentelevät arkkitehdit linjasivat, että sisustusarkkitehdit eivät saa toimia pääsuunnittelijoina eivätkä hakea rakennuslupia. Se oli ihan sitä, että haluttiin pitää työt arkkitehtikunnalla ja sulkea muut pois. Edunvalvontamme on todella rajallista, koska olemme pieni ammattikunta.”

Pääsuunnittelijana Lukander kokee saaneensa mielenkiintoisempia projekteja ja enemmän töitä. Hän saa pitää langat käsissään, huolehtia asiakkaan resursseista ja vastata tiiminsä ammattitaidosta.

”Arkkitehti ja sisustusarkkitehti ovat tavallaan parivaljakko ja yhteistyötä pitäisi tehdä toisiaan kunnioittaen. Koulutuksessa on tärkeää, että sisustusarkkitehdit pitävät oman ydinosaamisalueensa kirkkaana: täytyy tuntea rakennustekniikkaa, talotekniikkaa, materiaaleja, olla eläytymis- ja ongelmanratkaisukykyä sekä ymmärtää kalustepiirtämisestä sekä valmistustekniikoista.”

Tällä hetkellä Topboxeja on kesällä esimerkiksi Kiasman terassilla, Ravintola Kappelin terassilla, Narinkkatorilla ja Tennispalatsin aukiolla. Kampin kauppakeskuksessa Topboxia käytetään myyntipisteenä läpi vuoden. Kuva: Emmi Korhonen.

Tällä hetkellä Lukander kehittää siirrettävää ja lukittavaa, alun perin ulkokäyttöön tarkoitettua myynti- ja tarjoiluyksikköä, joka kulkee nimellä Topbox. Lukander on suunnitellut Topboxin arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Tallissa. Ensimmäisistä toteutuksista ja mekaniikasta vastasi Crateonin toinen perustaja Juha Kaislaoja.

”Pelkästään Tukholmassa on yhtä paljon meidän tulevia asiakkaita kuin Suomessa yhteensä. Ruotsista suuntaamme Tanskan kautta Saksaan. Kesällä teemme markkinatutkimuksen Münchenin seudulla ja pyrimme löytämään sieltä sopivat yhteistyökumppanit.”

Lukander kokee, että Topboxin myötä hän on saanut tehdä paluuta tuotesuunnittelun pariin. Samalla on täytynyt opiskella myyntiä, markkinointia ja taloutta.

”Olen määrätietoisesti kehittänyt itseäni, kurssittanut ja lukenut. Markkinointi ja myynti on mielenkiintoista eikä minulla ole enää mitään niitä vastaan.”

Lukanderin mukaan sisustusarkkitehdit rakastavat hyvässä ja pahassa työtään enemmän, kuin sitä mitä sillä ansaitsee.

”Rakastamme sitä tuotetta, mitä olemme myymässä. Se on tuotteen kannalta hyvä, mutta monesti asiakas haluaa kuulla, mitä hyötyä hänelle on ostamastaan tuotteesta.”

Entä mitä mies ajattelee Ikeasta nyt?

”Toki kestävät, hyvin suunnitellut ja valmistetut kalusteet erottuvat aina ja niille on kysyntää. Niitä ei Ikeasta löydy. Se on se ero”, Lukander sanoo.

1993 Valmistuu Taideteollisesta korkeakoulusta sisustusarkkitehdiksi ja taiteen maisteriksi

1996 Yrittäjäksi ryhtyminen

2000 Osakkaaksi arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talliin

1998 Osallistuu Lasipalatsin peruskorjauksen suunnitteluun

2005 Lukander aloittaa työt pääsuunnittelijana

2011 Perustaa tuotesuunnittelua tekevän Crateon-yrityksen

Teksti: Jenna Heino