Näkökulma: Kestävyysraportointi vaikuttaa muotoilijoiden työpöydällä  

Tarja-Kaarina Laamanen kestävyysraportointi näkökulmakirjoitus

Kestävyysratkaisujen edistämisessä muotoilulla on luvassa hyvät ajat, sillä muotoilu ja suunnittelu on tuotu EU:n kestävyyslinjausten keskiöön. Uudet linjaukset tulevat näkymään monin eri tavoin myös yrityksissä toimivien muotoilijoiden työpöydillä. Mistä kestävyysraportoinnista oikein on kyse, ja miten se vaikuttaa muotoilijoiden ja yritysten toimintaan?

Vastuullisella muotoilulla on kysyntää nyt lähes jokaisella sektorilla niin fyysisen muotoilun tuotteen ja palvelun kuin prosessien suunnittelussa.  Muotoilijoilla ja alan yrityksillä on erityinen mahdollisuus olla mukana kehittämässä yritysten vastuullisuutta tuotteiden muotoilussa ja käytettävyydessä sekä arvoketjujen ja materiaalivirtojen kestävässä suunnittelussa.    

Mistä kestävyysraportointidirektiivissä on kyse?

Kestävyysraportointdirektiivi CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) velvoite koskee ensin suuria pörssiyhtiöitä ja raportointia aletaan tehdä tästä vuodesta lähtien.  

Kestävyysdirektiivin myötä yritykset tekevät näkyväksi koko arvoketjun kestävyystoimet. Siksi sillä on vaikutusta myös alihankintaketjun yritysten toimintaan ja siksi siitä voi myös saada ketjun osana kilpailuetua. Kestävyysdirektiivi koskee yrityksen EU:n sisäistä toimintaa, mutta raportissa kirjataan myös EU:n ulkopuolista toimintaa. Myös kolmansien maiden yritysten, joilla on unionin alueella merkittävää liiketoimintaa, tulee raportoida kestävyydestään.  

CSRD Aikataulu ja sisältö:  

  • 2024 suuret ja listatut yhtiöt (yli 500 työllistävät)
  • 2025 kaikki yritykset, joilla kaksi seuraavista kriteereistä: yli 250 työntekijää, liikevaihto yli 40 milj.€ tai tase yli 20 milj. € 
  • 2026 listatut pk-yritykset   
  • 2028 EU:ssa toimivat kolmansien maiden yritykset, joiden liikevaihto on yli 150 milj. €  

Laajat vaikutukset yritysten rahoitukseen sekä muotoilijoiden toimeksiantoihin

Kestävyysdirektiivi vaikuttaa yritykseen palkattujen muotoilijoiden työhön, tai yrityksiin, jotka ovat osa alihankintaketjua.  Direktiivillä ja siihen liittyvillä standardeilla on juuri nyt erityistä merkitystä, mikäli muotoiluyritys toimii alihankintaketjussa suuremmille yrityksille tai käyttää suunnittelutyössään muiden yritysten tuotteita. Kestävyysraportoinnin myötä vastuullisuustoiminta tulee näkyväksi ja paremmin vertailtavaksi. Yritysten saama rahoitus myös riippuu vastuullisuuden tasosta.  

Siten on luonnollista, että yritykset haluavat panostaa tilaamalla palvelut mahdollisimman hyvin standardeja noudattavilta alihankkijoilta. Vaikka direktiivin mukaisessa raportoinnissa on siirtymäajalle helpotuksia, OP:n suuuryrityskatsauksen (2023) mukaan yli 40 prosenttia suurista yrityksistä on jo vaihtanut alihankkijoitaan tai toimittajiaan kestävyysvaatimusten takia.   

Kestävyysraportointi voi tuoda kestävyysvaateita toimeksiantoihin ja hankintoihin; esimerkiksi tilasuunnittelun, teollisen muotoilun, digitaalisen ja palvelumuotoilun sekä strategisen ja liikkeenjohdollisen muotoilun parissa työskentelevät saavat luultavimmin pöydälleen direktiivin mukaisia kestävyysvaateita. Kestävyysraportointi on johdon tasolle suunniteltu väline, jolla tehdä strategisia muutoksia yrityksen vastuullisuustoimintaan ja sitä myötä se toivottavasta alkaa näkymään myös in-house muotoilijoiden ja suunnittelutiimien työssä.

Alihankinnassa tilaajayritys taas voi tarvita yksityiskohtaisia tietoja tuotteista tai materiaaleista. Ne jotka käyttävät suunnittelussa muiden tuotteita, kuten sisustusarkkitehdit, tarvitsevat tietoa esimerkiksi arvioidakseen tilasuunnitelman kokonaispäästöjä ja hiilikädenjälkeä. Eniten vaikutuksia tulee luultavimmin juuri rakennetun ympäristön, kaivosteollisuuden ja tekstiilin ja vaatetuksen -aloille, koska alihankintaketjut ovat pitkiä ja niissä myös sosiaalisen vastuullisuuden merkitys on hyvin suuri.

Raportointi tuo siis painetta saada tietoja tuotteiden ja materiaalien koko elinkaaren vastuullisuudesta. Vastuullisuustiedot täytyy pystyä antamaan tilaajalle raporttiin sopivassa numeerisessa muodossa. Raportointiin on tulossa digitaalinen raportointipohja.  

Datan käsittelyyn liittyen on parhaillaan meneillään paljon kehitystyötä, esimerkiksi ohjelmistoja ja erilaisia päästölaskureita. Laskurin avulla suunnittelija pystyy analysoimaan olennaisimmat päästölähteet, saa tietoa päätösten tueksi ja tarjoamaan kestävämpiä vaihtoehtoja tilaajalle. Päästötietojen saatavuudessa voi kuitenkin olla vielä haasteita, joten osa laskennasta perustuu arvioihin tai keskiarvoihin.  

Kestävyysraportoinnin standardit kattavat ympäristön, sosiaalisten vaikutusten sekä hallinnon näkökulman

Kestävyysraportointi kattaa laajasti asioita ympäristön, sosiaalisten vaikutusten ja hallinnon näkökulmista, jonka lyhenne EU lainsäädännössä on ESG (Environmental, Social, Governance). Nämä vaikutukset raportoidaan erityisiin standardeihin perustuen (ESRS, European Sustainability Reporting Standards).   

Olennaisuuden arviointiin käytettävät raportointistandardin aiheet ovat alla taulukoituna. Standardissa on kaksi osaa: yleiset tiedot ja ohjeet, sekä ESG aiheet. Otsikkotason aiheita täydentävät alakohdat löytyvät standardista. Tulossa on myös toimialakohtaiset alakohdat.  

Yleiset tiedot ESR1 ja ESR2  

Environment  Social  Governance  
ESRS E1 Ilmastonmuutos  ESRS S1 Oma työvoima  ESRS G1 Liiketoiminnan harjoittaminen  
ESRS E2 Pilaantuminen  ESRS S2 Arvoketjun työntekijät    
ESRS E3 Vesivarat ja merten luonnonvarat  ESRS S3 Vaikutuksen kohteena olevat yhteisöt    
ESRS E4 Biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemit  ESRS S4 Kuluttajat ja loppukäyttäjät    
ESRS E5 Resurssien käyttö ja kiertotalous    

Muotoilijoiden kannattaa ottaa huomioon, että standardien mukainen raportointi tehdään osana kirjanpitoa eli se tulee osaksi tilaajayrityksen toimintakertomusta ja tilinpäätöstä.   Yrityksen vastuu kestävyystiedoista on samanlainen kuin tilinpäätöstiedoista. 

Kaksoisolennaisuus huomioi yrityksen vaikutukset kestävyyteen, sekä kestävyyden vaatimukset yrityksen toimintaan

Yritykset arvioivat raportointistandardin (ESRS) avulla, mitkä vaikutukset, riskit ja mahdollisuudet ovat sen toiminnassa olennaisia. Tietoihin on sisällytettävä myös suunnitelmat kestävään talouteen siirtymisestä. Kaikki standardin mukaiset olennaiset tiedot on annettava ja myös ne mitkä eivät ole olennaisia, selvitetään yrityksen toiminnasta kerätyn tiedon avulla.   Tilintarkastaja varmentaa yrityksen kestävyysraportoinnin ja antaa varmennuskertomuksessaan lausunnon siitä, noudatetaanko kestävyysraportissa sen laatimista koskevia vaatimuksia.

Raportin perustana on kaksinkertaisen olennaisuuden näkökulma (double materiality), puhekieleen on yleistynyt kaksoisolennaisuuden termi.

Kaksoisolennaisuus tarkoittaa arvioinnin kaksisuuntaisuutta. Kestävyysraportissa tulee siis olla:  

 1)   arviointia yrityksen vaikutuksista ihmiseen, yhteiskuntaan ja ympäristöön (sisältä ulospäin). Vaikutuksia ovat muun muassa vaikutukset, jotka liittyvät yrityksen omaan toimintaan ja arvoketjun alku- ja loppupäähän – myös sen tuotteiden, palvelujen ja liikesuhteiden kautta. Kielteinen vaikutus voi olla vaikkapa lapsityövoiman käyttäminen tai joen saastuminen puuvillan viljelyssä, jolloin se liittyy tekstiilialan muotoiluyrityksen tuotteisiin sen loppupään liikesuhteiden eri tasojen kautta (esim. myyjä – kankaan käsittely- kehruu -puuvillatila).  

2) arviointia siitä, miten kestävyysseikat vaikuttavat yritykseen ja sen liiketoimintaan (ulkoa sisäänpäin). Tämä sisältää olennaisten riskien ja mahdollisuuksien arviointia suhteessa yrityksen kehitykseen, taloudelliseen asemaan, taloudelliseen tulokseen, kassavirtoihin, rahoituksen saatavuuteen tai pääomakustannuksiin. Esimerkiksi, vedestä riippuvainen ala voi tunnistaa liiketoimintariskiksi veden saatavuuden, laadun ja hinnan nousun.  

Direktiivin soveltaminen omaan toimintaa kannattaa, jos haluaa päästä osaksi, tai pitää oman yrityksen osana isomman yrityksen toimitusketjua. 

Kehitä kestävyystoimia joka tapauksessa

Mikäli standardit eivät ole oleellisia omassa yritystoiminnassa, kestävyystoimien kehittämistä ja siihen liittyvää viestintää voi tehdä vapaammin.  

Tällöin yrityksen kestävyystoimet voivat perustua vaikkapa kehitteillä oleviin vapaaehtoisiin VSRS (Voluntary Sustainability Reporting Standards) standardeihin tai kolmannen osapuolen sertifiointeihin.  

Pienyrittäjä voi aloittaa esimerkiksi selkeyttämällä omat arvot ja se mihin vastuullisuuden osa-alueisiin voi vaikuttaa omien vahvuuksien mukaisesti. Silloin luultavimmin saa aikaan muutosta ja pystyy viestimään siitä asiakkaille, vaikka ei vielä noudattaisikaan standardeja tai sertifiointeja. Pieni toimija saa ketterästi vastuullisuudesta kilpailuetua.  

Direktiivi ei kuitenkaan tarkoita pelkkää raportointia, vaan se on yksi vauhdittava väline saada muutosta aikaan. Vastuullisuus ei ole muotoilualalle uusi asia ja raportointi tuo toivottavasti muotoilijoille nyt mahdollisuuden tehdä entistä enemmän arvojensa mukaista vastuullista suunnittelua. Asiakkaille tulisi myös vahvasti viestiä, että vastuullisen muotoilun periaatteiden mukaan tuotteen tai palvelun onnistumista ei mitata vain tuottoina, vaan arvioinnissa tulisi ottaa huomioon myös sen positiiviset vaikutukset ihmisille ja planeetallemme. Hyvään muotoiluun kannattaa siis panostaa, raportoi tai ei.  

Kirjoittaja on muotoilun tutkija, joka työskentelee tällä hetkellä Ornamon vastuullisuusasiantuntijana. Tarja-Kaarina Laamanen auttaa työssään muotoilijoita siirtymään kohti vastuullista tulevaisuutta. Hän seuraa vastuullisuuteen liittyvää lainsäädäntöä ja tekee muutosta ymmärrettäväksi jäsenille.