Tämän päivän työ joustaa
Kun kuningasidea iskee keskellä yötä, kenen aikaa se on? Tänä päivänä työ venyy ja vanuu välillä vuorokauden mittaisiksi päiviksi, välillä kahvilasta käsin urakoiduiksi rutistuksiksi. Harva lusii enää kahdeksasta neljään vakituisella työpisteellä. Vuonna 2020 voimaan astuva uusi työaikalaki pyrkii helpottamaan työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista. Muotoilualalla työtavat kuitenkin taipuvat jo nyt. Kaksi alan ammattilaista kertoo, miten luova työ joustaa.
Viimeisin työaikalaki on vuodelta 1996 ja se alkaa tuntua auttamatta vanhentuneelta alati joustavamman työelämän kannalta. Uuden työaikalain on määrä tulla voimaan 1. tammikuuta 2020 ja sen tarkoitus on tukea joustavia työaikoja sekä helpottaa työn ja yksityiselämän yhteensovittamista. Reilussa kahdessakymmenessä vuodessa työkulttuuri on muuttunut perinpohjaisesti. Häränpyllyä ovat heittäneet niin elinkeinorakenteet, toimintaympäristöt miltei kaikkialla maailmassa kuin työn tekemisen tavat. Tulevan lakimuutoksen pohjana on ajatus siitä, että työn tekeminen ei ole enää täysin sidottu tiettyyn paikkaan ja aikaan. Uusi työaikalaki painottaa muun muassa liukuvia työaikoja ja työaikapankkia myös sellaisilla aloilla, joilla ei ole työehtosopimusta. Laki koskettaa siten myös muotoilu- ja suunnittelutyötä tekeviä. Työaikapankin avulla esimerkiksi työtunteja ja ansaittuja vapaita voi säästää ja yhdistellä toisiinsa. Keskeisin muutos, josta laissa on tarkoitettu säätää, liittyy joustotyöaikaan. Työntekijä ja työnantaja sopisivat keskenään siitä, missä ja milloin työntekijä työnsä tekee.
Vapaat kädet työskentelyyn
Joustava työjärjestely on jo nyt käytössä Elisalla palvelumuotoilijana työskentelevällä Jonna Rantasella. Hän aloitti yrityksessä vuonna 2017 ja vetää nyt kolmen hengen suunnittelutiimiä. Tiimillä on poikkeuksellisen vapaat kädet työn tekemisessä, Rantanen kuvailee. ”Minulla on täysi autonomia suunnitella työtavat itse. Töissä ei tarvitse olla aamulla tiettyyn aikaan, ja talon sisällä on liikkuvat työpisteet”, hän sanoo.
Palvelumuotoilijana Rantanen parantaa asiakaskokemusta pääasiassa dataan perustuvan kokeilemisen avulla. Päivät koostuvat haastatteluista, hypoteeseista ja niiden testaamisesta yhdessä sadasta muusta elisalaisesta koostuvan sidosryhmän kanssa. Työ on jatkuvaa ja organisaatiorajat ylittävää, ei niinkään parin viikon tiiviitä design-sprinttejä, hän kuvaa.
Kiirepiikit ja ylityöt pakollisia pahoja
Uusi työaikalaki nostaa tapetille ylityötunnit ja niiden kompensaation. Ornamon viime vuonna julkaistuun työmarkkinakyselyyn vastasi 401 muotoilualan työntekijää. Heistä valtaosa on muotoilualan palkansaajia ja loput freelancereita tai yrittäjiä. Raportin mukaan kyselyyn vastanneista palkansaajista joka toinen teki palkallisia ylitöitä marras–joulukuussa 2017. Palkattomia ylitöitä samalla ajanjaksolla teki viidennes vastaajista.
Liika kiire ei ole hyvästä luovalla alalla. Välillä tuntuu siltä, että asiakkaat luulevat voivansa säästää rahaa kirimällä aikatauluissa.
Sisustusarkkitehti Niina Sihdolle ylityöt ovat keskeinen haaste muotoilijan arjessa. Hän perusti helsinkiläisen sisustusarkkitehtitoimisto Fyran vuonna 2010 Eva-Marie Erikssonin, Hanna Neuvon ja Tiina Närkin kanssa. Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin yritys työllistää yhteensä 16 ihmistä, jotka suunnittelevat esimerkiksi työympäristöjä ja hotelleja. Esimiehenä ja suunnittelijana Sihto tekee sekä hallinnollisia tehtäviä että luovaa työtä. Projektityössä kiirepiikkejä tulee vääjäämättä, hän sanoo. ”Esimiehen pitää katsoa peiliin, jos hän ei osaa ennakoida ylityösumia. Toisaalta projektityössä on paljon muuttujia. Myös rekrytoinnilla on osuutensa työkuormaan. Pienessä organisaatiossa on tosi tärkeää löytää ihmisiä, jotka solahtavat nopeasti ja helposti tiiviiseen työyhteisöön”, Sihto sanoo.
Haasteista huolimatta Fyrassa ylityörykelmiä pyritään ennakoimaan ja ehkäisemään jatkuvasti, Sihto korostaa. Osittain ylityöt johtuvat suunnittelutyön luonteesta: välillä parhaat ideat tulevat työajan ulkopuolella. ”Olisi kamalaa, jos luovan työn ammattilaisen aivot menisivät narikkaan viideltä”, Sihto sanoo. Fyrassa pyöritellään jatkuvasti yritykselle sopivia työn järjestämisen tapoja. Työntekijät kirjaavat projektien työtunnit työnhallintaohjelmaan, jonka keräämän datan avulla voidaan verrata uusia projekteja aiempiin ja yrittää ennakoida uuden toimeksiannon kulkua. Lisäksi toimiston työntekijät on jaettu sisäisen kehityksen ryhmiin, joissa mietitään esimerkiksi, minkälaisilla IT-ratkaisuilla projektinhallinta luistaisi entistä tehokkaammin, miten projektin sisäinen viestintä kulkee ja minkälaisia työtapakulttuureita yrityksessä vaalitaan.
– Olisi kamalaa, jos luovan työn ammattilaisen aivot menisivät narikkaan viideltä, Sihto sanoo. Kuva: Mikko Ryhänen, Ingimage
Lyhyempikin viikko kelpaisi
Ornamon työmarkkinatutkimuksen mukaan muotoilualan palkansaajien keskuudessa on yleistä työskennellä vähintään 40 tuntia viikossa. Keskimäärin palkansaajien työviikot kestävät yleensä 37.5 tuntia. Nyt muotoilualan palkansaajien työviikkojen pituus hipoo yrittäjien viikottaisia työtuntimääriä. Valtaosa Ornamon kyselyyn vastanneista tekisi mielellään pari tuntia lyhyempää viikkoa. Niina Sihtokin kaipaisi välillä verkkaisempaa tahtia. ”Liika kiire ei ole hyvästä luovalla alalla. Välillä tuntuu siltä, että asiakkaat luulevat voivansa säästää rahaa kirimällä aikatauluissa. Mitä vähemmän aikaa suunnitteluun käytetään projektin alussa, sitä kalliimmaksi se lopulta käy. Se syö työn mielekkyyttä.”
Ilman korvausta kukaan ei töitä tee. Uudessa työaikalaissa säädetään työaikapankista, eli kertyneiden ylityötuntien kuittaamisesta palkallisella vapaalla. Sekä Elisalla että Fyralla työtunnit joustavat tarpeen mukaan. Jonna Rantanen pyrkii minimoimaan liiat ylityötunnit oman jaksamisensa ja työn laadun säilymisen vuoksi. Jos töissä venyy, hän kuittaa ne pitämällä vapaapäivän. Kaiken kaikkiaan vain alle 50 prosenttia Ornamon kyselyyn vastanneista palkansaajista ilmoitti pystyvänsä vaikuttamaan työaikojen kokonaispituuteen. Lähes 70 prosenttia pystyy kuitenkin vaikuttamaan työnteon alkamis- ja loppumisajankohtiin. ”Elisalla joustetaan tosi paljon elämään. Se on hyvä esimerkiksi pienten lasten vanhemmille, jotka aloittavat työpäivänsä välillä hieman myöhemmin vietyään lapsen päiväkotiin”, Rantanen sanoo. Fyrassa työn tekeminen sovitetaan niinikään tarpeen tullen muuhun elämään. Ylityötunneista maksetaan korvaus, tai ne voi kompensoida joustavasti vapaapäivillä tai vajailla työpäivillä, Niina Sihto sanoo. ”Ketään ei ole tarkoitus kuormittaa. Työntekijöiden on tärkeä kertoa, jos töitä on liikaa. Voi olla vaikea tietää tarkalleen, mikä kuormittaa ketäkin. Siksi haluamme ylläpitää avointa ilmapiiriä”, Sihto sanoo.
Työ ei katso paikkaa
2010-luvulle on ominaista, että töitä voi tehdä miltei missä tahansa virtuaalitodellisuudesta laiturin nokkaan. Siitä huolimatta reilusti alle puolet Ornamon kyselyyn vastanneista ilmoitti voivansa vaikuttaa työntekopaikkaan. Jonna Rantasella ja Niina Sihdolla tätä haastetta ei ole. ”Sen lisäksi, että talon sisällä on liikkuvat työpisteet, etätöitä tehdään paljon. Lähes kaikkiin kokouksiin voi osallistua työpaikan ulkopuolelta Skypen välityksellä”, Rantanen sanoo.
Kun Fyran osakkaat perustivat toimiston vajaa kymmenen vuotta sitten, he halusivat ensisijaisesti pystyttää työpaikan, jossa haluaisivat itse olla töissä. Sen aistii heti toimistoon astuessaan: tila on avara, valoisa ja täynnä viherkasveja, jotka kaiken lisäksi näyttävät voivan hyvin. Työn sosiaalisuus ja mieluisat puitteet ovat työntekijöille tärkeitä, mutta etätöille on aikansa ja paikkansa. Suunnittelutyössä päivät kuluvat monesti asiakkaan toimistossa. Fyran työntekijät hyödyntävät mielellään etätyömahdollisuutta myös esimerkiksi tiiviimpää keskittymistä vaativissa hommissa, kuten rakennustapaselostuksissa.
Lukuja
- Joka viides muotoilija tekee palkattomia ylitöitä.
- Muotoilualan palkansaajien keskimääräisen työviikon pituus on 40-41 h.
- Palkansaajien mielestä ihanteellinen työviikon pituus on 35-37 h.
- Vain alle puolet vastaajista pystyi vaikuttamaan työaikojen kokonaispituuteen ja työntekopaikkaan.
Lähde lukuihin:
Ornamon työmarkkinatutkimus 2017
