Viimeinen sammuttaa uunin – mikä on suomalaisen keramiikkataiteen tulevaisuus?

Keramiikkataiteen tekeminen on pitkän tien kulkemista. Mistä saamme uusia keramiikkataiteen tekijöitä, pohtii Miia Kallio, keramiikkataiteilija ja Taiteilijat O:n puheenjohtaja.

Minä olen huolissani. Olen erittäin huolissani suomalaisen keramiikkataiteen tulevaisuudesta.

Miksi ihmeessä, voisi kysyä? Eikö suomalaisella keramiikkataiteella mene koko ajan paremmin? Keramiikkataidetta nähdään julkisissa teoksissa yhä useammin. Arvostettu IAC (International Academy of Ceramics) on päättänyt pitää vuosikokouksensa ensimmäistä kertaa Suomessa Rovaniemellä vuonna 2020. Konferenssiin liittyvät laajat näyttelyjärjestelyt ovat jo käynnissä.  Vastahan Designmuseossa oli esillä laaja suomalaisen keramiikkataiteen näyttely. Suomalaiset keramiikkataiteilijat kuten Pauliina Pöllänen ovat nosteessa kotona ja ulkomailla.

Näin on nyt, entä tulevaisuudessa? Mistä saamme uusia keramiikkataiteen tekijöitä?

Pitkäaikainen oppilaani kuvataidekoulun keramiikkatyöpajasta hyväksyttiin tänä keväänä Aalto-yliopistoon opiskelemaan muotoilua. Onnittelin lämpimästi hyvin ansaitusta opiskelupaikasta. Samalla kuitenkin jäin miettimään keramiikan opiskelun nykytilannetta.

Oma opinahjoni Kuopion muotoiluakatemia (AMK) lopetti keramiikan koulutusohjelman 40 vuoden jälkeen vuonna 2014. Erillinen keramiikka- ja lasitaiteen koulutusohjelma integroitiin samana vuonna Aalto-yliopistossa osaksi muotoilun opetusta. Hämeen ammattikorkeakoulussa lasi- ja keramiikkamuotoilu on vielä erillisenä osana muotoilun koulutusohjelmaa.

Keramiikkataiteen tekeminen on pitkän tien kulkemista. Kuvataiteena keramiikkataide ammentaa muotoilun ja käsityön traditioista. Materiaalin tuntemus ja tekniikoiden oppiminen vie jo itsessään vuosia. Keramiikkataiteessa materiaali määrittää teoksen konkreettista tai käsitteellistä sisältöä. Yksilö- ja järjestötasolla on tehty paljon työtä keramiikkataiteen ja muiden taideteollisen alan nykytaiteen muotojen vahvistamiseksi osana kuvataiteen kenttää.

Käykö niin, että kun keramiikkataide vihdoinkin aletaan mieltää itsenäisenä osana nykykuvataidetta, tekijät loppuvat?

En halua olla vanhuudessani se viimeinen elossa oleva muistelemassa aikaa, jolloin suomalainen keramiikkataide oli vielä olemassa. Valitettavasti se on täysin mahdollista. Kuvataiteen koulutuksessa keramiikka on yksi kuvanveiston materiaali muiden joukossa. Keramiikkaan suuntautuneelle muotoilijalle keramiikkataide jää sivupoluksi.

Varmasti aina löytyy niitä, jotka keramiikka vie mukanaan. Saven tunne sormissa ja onnistumisen ilo saven taivuttua haluttuun muotoon ovat koukuttaneet ennen ja varmasti myös tulevaisuudessa lukuisia ihmisiä. Jos keramiikkaa ei voi taiteena opiskella, suuntautuvat nämä ihmiset muun taidekoulutuksen tai muotoilun aloille. Joku päätyy ulkomaille alaa opiskelemaan. Suomalaisen keramiikkataiteen jatkuvuutta tämä ei riitä takaamaan.