Vastuullisuuden sanasto

Planetaariset rajat = eli planeetan reunaehdot, ovat maapallon vakautta ja sietokykyä sääteleviä keskeisiä ympäristöprosesseja. Niitä ovat ilmastonmuutos, merien happamoituminen, yläilmakehän otsonikato, typen ja fosforin kierto, makean veden käyttö, maankäytön muutokset, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, ilmakehän pienhiukkaset ja kemiallinen saastuminen. Reunaehdoille on asetettu varovaisuusperiaatteen mukaan määrälliset raja-arvot, joiden ylittäminen lisää suurten ja väistämättömien ympäristömuutosten riskiä.

Ilmastonmuutos = Ilmaston lämpeneminen ihmisen toiminnan seurauksena. Lämmön karkaamista estävien kaasujen määrä lisääntyy ilmakehässä voimakkaasti ja ilmakehä lämpenee. Kolme neljäsosaa kaasuista on peräisin fossiilisten polttoaineiden kuten öljyn, kivihiilen ja maakaasun poltosta.

Hiilinielu = Metsillä on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Metsät ja muu biomassa sitovat yhteyttämisen tuloksena hiilidioksidia ilmakehästä ja toimivat merkittävinä hiilinieluina. Maailmanlaajuisesti metsien häviäminen mm. maatalouden laajentumisen ja rakentamisen vuoksi on yksi suurimpia kasvihuonekaasujen päästölähteitä.

Luonnonvarat = kaikki luonnossa syntyneet materiaalit, joita ihmiset pystyvät hyödyntämään. Luonnonvaroja käytetään energiana, materiaalintuotantoon eri sektoreille, ravintona ja elinympäristönä. Jos luonnonvarat hyödynnetään energiana, ei niitä pysty enää hyödyntämään materiaalina rakentamisessa tai ravintona. Luonnonvarat voivat olla myös aineettomia, kuten elinympäristöön liittyvät ekosysteemipalvelut. 

Uusiutuvat luonnonvarat = muun muassa tuuli-, vesi- ja aurinkovoima sekä kestävästi hyödynnetty biomassa. Useiden uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä on rajansa, sillä niiden hyödyntäminen aiheuttaa päästöjä, hävittää hiilinieluja, köyhdyttää luonnon monimuotoisuutta ja kuluttaa kriittisiä materiaaleja.

Uusiutumattomat luonnonvarat = esimerkiksi fossiiliset luonnonvarat, metallit, mineraalit ja uraani. Uusiutumattomien luonnonvarojen käytön rajoituksena ovat olemassa olevat varannot, mutta myös se, miten paljon resursseja pitää käyttää, jotta ne saadaan louhittua esille: mitä hankalampi paikka ja köyhempi esiintymä, sitä enemmän haittoja suhteessa hyötyyn syntyy. Louhinnassa tarvittavan energian, veden ja kemikaalien käytöllä on myös ympäristövaikutuksia ilmastoon, vesistöjen puhtauteen ja luonnon monimuotoisuuteen.

Kriittiset raaka-aineet = Kriittiset raaka-aineet ovat taloudellisesti erittäin tärkeitä raaka-aineita, joihin liittyy suuri toimitushäiriöiden riski, joka johtuu niiden lähteiden keskittymisestä ja hyvien ja kohtuuhintaisten korvaavien tuotteiden puutteesta.

Biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus = tarkoittaa elämän koko kirjoa: lajien sisäistä perinnöllistä muuntelua, lajien runsautta sekä niiden elinympäristöjen monimuotoisuutta. Sen köyhtymisen pysäyttäminen on maailmanlaajuinen tavoite.

Monimuotoisuus =  ihmisten erilaisuutta muun muassa iän, sukupuolen, etnisen tai kansallisen taustan, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen, perhetilanteen, vammaisuuden, terveydentilan, työkyvyn, neurodiversiteetin, koulutustaustan, arvojen ja persoonallisuuden osalta. Pyrkimys monimuotoisuuteen on keskeinen osa tasa-arvoista yhteisöä ja toimintaa.

Inklusiivisuus = yhdenvertaista ja syrjimätöntä sekä kaikkia osallistavaa ja mukaan ottavaa toimintatapaa. Monimuotoisuus ja inklusiivisuus ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa.

Kestävyysmurros = maapallon kantokyvyn säilyttämiseksi meidän pitää saada aikaan merkittäviä kokonaisvaltaisia muutoksia monella eri tasolla, kuten lainsäädännössä, yritystoiminnassa ja yksityisten ihmisten elämässä ja tehdä se oikeudenmukaisesti. Kestävyysmurrokseen liittyvinä osina voidaan puhua myös eri sektoreiden murroksista kuten talousmurroksesta ja energiamurroksesta.

Kestävyyssiirtymä = käytetään usein samassa merkityksessä kuin kestävyysmurros

Vastuullisuus = vastuussa olemista ja vastuun kantamista. Ohjaa arvioimaan toiminnan eettistä oikeutusta ja velvoittavuutta. Sisältää ekologisen eli ympäristön, taloudellisen ja yhteiskunnallisen eli sosiaalisen vastuun. Voidaan sanoa, että vastuullisuuteen kuuluvat kaikki teot ja toimenpiteet, joilla edistetään kestävää kehitystä.

Kestävä kehitys= kestävän kehityksen päämääränä on säilyttää hyvät elämisen mahdollisuudet nykyisille ja tuleville sukupolville. Kestävä kehitys koostuu ekologisesta kestävyydestä, taloudellisesta kestävyydestä sekä sosiaalisesta ja kulttuurisesta kestävyydestä. Päätöksenteossa ja toiminnassa on otettava huomioon sekä ympäristö, ihminen että talous.

Kiertotalous= talousmalli, jonka tavoitteena on vähentää neitseellisten luonnonvarojen käyttöä pitämällä tuotteet, materiaalit ja resurssit mahdollisimman pitkään ja yhtä arvokkaina talouden käytössä. Kiertotaloutta edistetään muun muassa tuotesuunnittelulla sekä huolehtimalla tuotteiden huollettavuudesta ja korjattavuudesta. Tuotteiden valmistuksessa käytetään kierrätysraaka-aineita ja tuotteiden yhteiskäyttöä edistetään erilaisilla palvelu- ja toimintamalleilla.

Biotalous = on sellaista tuotantoa, jossa hyödynnetään kestävästi luonnosta saatavia uusiutuvia materiaaleja sekä kehitetään ja otetaan käyttöön niihin liittyviä innovaatioita ja teknologioita. Suomessa myös luontoa hyödyntävät palvelut, kuten luontomatkailu, ovat osa biotaloutta. Biotalouden toimijat korvaavat fossiilisia raaka-aineita ympäristöystävällisemmillä ja kehittävät täysin uusia materiaaleja. Raaka-aineita saadaan erityisesti metsistä, pelloilta ja vesistöistä, mutta myös erilaisista kasvattamoista ja tuotannon sivuvirroista.

Antroposeeni = epävirallinen nimitys ajanjaksolle maapallon historiassa, jolloin ihmisen toiminta (antropogeeninen toiminta) vaikuttaa merkittävästi maapallon biologisiin, kemiallisiin ja fysikaalisiin prosesseihin.

Planetaarinen sivistys = planetaarisesti sivistynyt hahmottaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden jatkumon, huomioi oman toimintansa paikalliset ja globaalit seuraukset ja sisällyttää huolenpidon piiriinsä ihmiset ja muun luonnon.

Viheliäinen ongelma (wicked problem)= jonka ratkaiseminen on erityisen vaikeaa. Viheliäiseen ongelmaan liittyy yleensä paljon tekijöitä ja muuttujia, jotka tekevät ongelmasta monimutkaisen. Tällaiseen ongelmaan liittyy usein myös erilaisia arvoja ja näkökulmia ja niitä voidaan luonnehtia avoimiksi ja ajassa muuttuviksi. Viheliäiset ongelmat ovat uniikkeja, jolloin ratkaisumallit eivät ole suoraan siirrettävissä ongelmasta toiseen. Siksi niitä tuleekin käsitellä poikkiyhteiskunnallisesti ja laaja-alaisesti.

Vastuullisuusohjelma = viittaa yrityksen tai organisaation dokumenttiin, joka sisältää yrityksen tärkeimmät ja keskeisimmät vastuullisuuteen liittyvät tavoitteet, suunnitelmat ja mittarit niiden toteutumiselle. EU:n CSRD kestävyysraportointidirektiivin myötä vastuullisuusohjelmasta puhutaan myös kestävyysohjelmana. Vastuullinen yritys ottaa huomioon toiminnassaan mahdollisimman hyvin ympäristön (E) ja sosiaalisen vastuun (S) sekä noudattaa hyvää hallintotapaa (G).

Ylikulutus = Luonto on hyvinvointimme perusta. Se ei kuitenkaan kykene uusiutumaan niin nopeasti kuin ihmiset sitä kuluttavat. Suomalaiset ovat maailman eniten kuluttavien joukossa: me kulutamme noin nelinkertaisesti sen, mikä olisi maapallon rajoissa kestävää. Meidän on kuitenkin mahdollista muuttaa kulutustamme niin, ettei ylikulutuksesta johtuva luontokato uhkaa jälkipolvien mahdollisuutta hyvään elämään.

Irtikytkentä= Kiertotalouteen liittyvä ajatus talouskasvun kytkemisestä irti neitseellisten luonnonvarojen kasvavasta käytöstä.

Suljettu kierto= sisältää ratkaisun tuotteen käytönjälkeiseen aikaan. Huomioi biologisen ja teknisen kierron rajoitteet ja mahdollisuudet.

Biologinen kierto= uusiutuville luonnosta peräisin oleville biopohjaisille raaka-aineille ja materiaaleille, sekä niistä koostuville tuotteille, joiden on tarkoitus kiertää biologisissa prosesseissa. Kiertävät materiaalit toimivat lannoitteina uudelle kasvulle. Tällaisia prosesseja ovat muun muassa kompostoituminen, biohajoaminen ja maatuminen

Tekninen kierto= uusiutumattomille raaka-aineille ja materiaaleille, sekä niistä koostuville tuotteille, joiden on tarkoitus kiertää teollisissa ja teknisissä prosesseissa. Tekniset materiaalit ja raaka-aineet voidaan säilyttää kierrossa muun muassa tuotteiden korjaamisen, kunnostamisen, uudelleenkäytön, uudelleenvalmistuksen, palauttamisen, korvaamisen ja kierrättämisen avulla.

Monomateriaali= materiaali, joka koostuu vain yhdestä raaka-aineesta. Monomateriaaliksi voidaan käsittää myös materiaali, joka muodostuu yhdisteestä tai seoksesta, jolle on olemassa selkeä oma jakeensa kierrätys prosessissa ja käyttöä sellaisenaan.

Uusiutuva raaka-aine= uusiutuvista luonnonvaroista saatava raaka-aine

Sivuvirta= tuotteen valmistuksen aikana syntyvää sivutuotetta. Se voi olla esimerkiksi kiveä, tuhkaa tai teollisuuden prosessijätettä. Mitä paremmin sivuvirrat saadaan hyödynnettyä uudelleen, sitä kustannustehokkaampaa toiminta on

Kierrätys= tarkoittaa materiaalikierrätystä, eli jätemateriaalin teollista prosessointia uusien tuotteiden raaka-aineeksi. Kierrätys vaatii jätteiden lajittelua: muovipakkauksista muovin raaka-aineeksi, kartonkipakkauksista kartongin raaka-aineeksi ja niin edelleen.

Kierrätysaste = kertoo, kuinka suuri osuus syntyvästä jätteestä ohjataan kiertoon hyödynnettäväksi materiaalina polttamisen sijaan. Mitä enemmän materiaalia saadaan kiertämään, sitä korkeampi aste. Tässä tärkeässä roolissa on lajittelu: jos jätteitä ei lajitella, niitä ei myöskään voi hyödyntää uudelleen materiaalina.

Lajitteluaste = kertoo, kuinka suuri osa jätteestä lajitellaan, mutta se ei ota kantaa siihen, meneekö jäte lajittelun jälkeen kierrätykseen vai hyötykäyttöön. Tärkeintä on, että jätejakeet lajitellaan mahdollisimman huolellisesti omana laatunaan.

Uusiokäyttö= sama kuin kierrätys. Jos käytöstä poistettu tuote tai materiaali ei ole kulkenut jätelavan kautta, puhutaan uudelleenkäytöstä.

Uudelleenkäyttö = tuotteita tai niiden osia käytetään uudestaan alkuperäistä käyttöä vastaavalla tavalla.  Esimerkiksi käytettyjen vaatteiden hankkiminen kirpputorilta on uudelleenkäyttöä.

Uudelleen valmistus= elinkaarensa päähän
tulleiden tuotteiden päivittämistä toimiviksi tuotteiksi.

Regeneratiivinen eli uudistava suunnittelu= lähestymistapa asettaa tavoitteet korkeammalle kuin perinteisessä kestävän kehityksen ajattelussa ja pyrkii aktiivisesti parantamaan ja uudistamaan maapallon ekosysteemejä.

Planeettakeskeinen muotoilu= maapalloa ajatellaan tärkeänä sidosryhmänä muotoiluprosessissa. Priorisoidaan ekosysteemi ja pidetään huoli ettei tuotteesta tai palvelusta aiheudu haittaa maapallolle. Ihminen ei ole keskiössä, vaan yhtenä toimijana systeemissä. Tarkoittaa myös siirtymistä kestävän kehityksen ajattelusta regeneratiiviseen ajatteluun. Olennaista on, että suunnittelu on osa ekosysteemeitä ja niiden toimintamalleja. Vaatii muotoilijalta myös inklusiivisuuden ja monimuotoisuuden ymmärtämistä.

Systeeminen suunnittelu= systeemit ovat dynaamisia ja kehittyviä, ja perustuvat osiensa vuorovaikutukseen. Systeeminen suunnittelu käyttää systeemistä ajattelua ymmärtääkseen, miten kokonaisuus koostuu toisiinsa kietoutuneista asioista ja miten ne muuttuvat ajan saatossa. Yksityiskohtia ja kokonaisuutta tarkastellaan vuorotellen ja yli siilojen välttäen ennakko-oletuksia. Vastuullisuuden haasteet, kuten ilmastonmuutos ovat monimutkaisia systeemisiä ongelmia. Systeemisen suunnittelun näkökulmasta suunnitteluongelmien keskiössä ovat planeetta ja ihmiset. Systeeminen suunnittelu on uudistavaa, inklusiivista, osallistavaa ja toteutuu yhteistyössä.

Ekotehokkuus (efficiency)= Kestävän tuotannon tavoitteena on energia- ja materiaalitehokkuuden eli ekotehokkuuden lisääminen tuotteen koko elinkaaren aikana, raaka-aineen ottamisesta aina käytetyn tuotteen loppusijoitukseen. Tällöin vähemmästä raaka-aineesta ja vähemmällä energialla saadaan enemmän tuotteita, palveluita, hyötyä ja hyvinvointia. Ekotehokkuus ei johda automaattisesti kestävyyteen. Toiminnan tehostaminen voi pahimmillaan johtaa ns. rebound-efektiin, eli siihen, että tuotetaan entistä enemmän ja entistä halvemmalla. Ekotehokkuus ei ota huomioon materiaalien kokonaiskäytön määriä eikä luonnon kantokykyä. Ekotehokkuus on siis välttämätön, muttei riittävä edellytys kestävälle kehitykselle.

Kohtuullisuus(sufficiency)= ympäristölle haitallisten materiaalien, tavaroiden, palvelujen tai käytön vähentäminen jolla saavutetaan henkeä kohti lasketut kulutustasot, jotka varmistavat päästöjen ja luonnonvarojen käytön pysymisen ympäristön kantokyvyn rajoissa. Myös poliittinen ohjaus, joka esimerkiksi kieltää fossiilisten polttoaineiden käyttämisen energian tuotantoon, mikäli se ei laske energian kulutusta kokonaisuudessaan, voidaan nähdä kohtuullistamiseksi.

R -strategiat = viittaa englanniksi R:llä alkaviin toimiin, joilla toteuttaa kiertotalouden strategiaa. Kehittynyt alun perin Ellen Mac Arthur-säätiön ehdottamana (nine R’s).

Kierrätysstrategia = tuotteen elinkaaren kattava suunnitelma sen kierrätyksestä, uudelleenkäytöstä ja mahdollisesta hävittämisestä.

Kierrätettävyyden suunnittelu (Design for recycling)= kierrätettävyyden suunnittelu tuotesuunnitteluprosessin aikaisessa vaiheessa.

Purettavuuden suunnittelu (Design for disassembly)= purettavuuden suunnittelu tuotesuunnitteluprosessin aikaisessa vaiheessa.

Jätteen poissuunnittelu (Zero waste) =jäte ja tuotteen ylijäämä
suunnitellaan pois ja kaikki materiaali hyödynnetään.

Modulaarisuus = jakaa tuotteen pienempiin osiin, joita voidaan itsenäisesti valmistaa, käyttää ja korvata.

SDG (Sustainable Development Goals)= Maailmanlaajuisessa yhteistyössä kehitetyt kestävän kehityksen tavoitteet ovat YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030 ohjelman keskeinen osa ja ne sitovat kaikkia jäsenmaita. Tavoiteohjelma tähtää äärimmäisen köyhyyden poistamiseen sekä kestävään kehitykseen, jossa otetaan ympäristö, talous ja ihminen tasavertaisesti huomioon. Ohjelman kantava periaate on, että ketään ei jätetä kehityksessä jälkeen.

EU:n vihreän kehityksen ohjelma (Green deal) = Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on politiikka-aloitteiden paketti, jonka tavoitteena on ohjata EU:ta kohti vihreää siirtymää, jotta EU saavuttaisi ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä. Suomessa Green deal viittaa myös vapaaehtoisiin kestävän kehityksen sopimuksiin valtion ja elinkeinoelämän tai esimerkiksi kuntasektorin välillä.

55-valmiuspaketti =   joukko ehdotuksia, joilla tarkistetaan ja päivitetään EU:n vihreän kehityksen ohjelman lainsäädäntöä. Nimi viittaa EU:n tavoitteeseen vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä vähintään 55% vuoteen 2030 mennessä.

EU:n kiertotalouden toimintasuunnitelma = Toimintasuunnitelma sisältää 35 lainsäädäntö- tai muuta aloitetta, kuten aloitteet kestävistä tuotteista ja ekosuunnittelusääntelyn laajentamisesta, EU:n strategiasta kestäviä tekstiilejä varten ja kuluttajien vahvemmasta roolista vihreässä siirtymässä. 

Kestävyysraportontidirektiivi eli CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) = tukee EU:n kiertotalouden toimintasuunnitelman toteutumista, suuryritykset raportoivat vuodesta 2024 alkaen

ESG (Environmental, Social, Governmental)= ympäristö, yhteiskuntavastuu ja vastuullinen hallinto. Myös käytetty kehyksenä yritysten vastuullisuustyön arviointiin riskien ja mahdollisuuksien näkökulmista.

ESRS (European Sustainability Reporting Standards)= kestävyysraportointi (CSRD) toteutuu näiden standardien mukaisesti.

Kaksinkertaisen olennaisuuden näkökulma (Double materiality)= yritykset arvioivat riskejä ja mahdollisuuksia vaikuttavuuden ja talouden näkökulmista osana kestävyysraportointia. Puhutaan myös kaksoisolennaisuuden termillä.

VSRS  (Voluntary Sustainability Reporting Standards)= suuryrityksiä koskenut, ei taloudellinen raportointivelvollisuus, joka väistyy, kun CSRD tulee voimaan 2024.

Yritysvastuulaki eli CS3D =(Corporate Sustainability Due Diligence Directive) = Direktiivi yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta

Ekosuunnitteluasetus eli ESPR (Ecodesign for Sustainable Products Regulation) = Ekosuunnittelusäädösten vaatimuksilla integroidaan ympäristönäkökohdat ja elinkaariajattelu tuotteiden tuotesuunnitteluvaiheeseen.

Digitaalinen tuotepassi eli DPP (Digital Product Passport)= tärkeä osa kestävien tuotteiden aloitetta. Se mahdollistaa, että kuluttajat ja muut kiertotalouden toimijat saavat tietoa muun muassa tuotteiden korjattavuudesta ja materiaaleista niiden elinkaaren aikana.

Kasvihuonekaasut= kaasuja, jotka imevät itseensä maapallolta vapautuvaa lämpöenergiaa ja aiheuttavat ilmakehän lämpenemistä. 

Hiilijalanjälki =Hiilijalanjälki kuvaa tietyn rajattavissa olevan kokonaisuuden aiheuttamaa ilmastokuormaa. Hiilijalanjälki voidaan laskea esimerkiksi yritykselle, kunnalle, investoinnille, tuotteelle tai palvelulle.

Hiilidioksidiekvivalentti (Carbon dioxide equivalent)= Hiilijalanjäljen yksikkö. Eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä vaikutus muunnettuna hiilidioksidin vastaavaksi vaikutukseksi ilmakehässä.

GWP (Global warming potential)= on arvo, joka kuvaa aikaa, jonka kasvihuonekaasu pysyy aktiivisena ilmakehässä eli sen sen lämmityspotentiaalia ilmastolle. Eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä vaikutus yhteismitallistetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi GWP -kertoimia käyttämällä. 

Eloperäinen hiili= Ilmakehästä yhteyttämisen kautta eloperäiseen materiaaliin sitoutunut hiili. Käytetään myös termiä biogeeninen hiili.

Hiili-intensiteetti (Carbon intensity)= tarkoittaa kasvihuonekaasupäästöjä suhteessa johonkin tiettyyn aktiviteettiin. Hiili-intensiteetillä voidaan ilmoittaa esimerkiksi yritystasolla kasvihuonekaasupäästöjä suhteessa
liikevaihtoon (tCO2/€), tai sillä voidaan kuvata esimerkiksi energiantuotannon päästöjä suhteessa tuotettuun energiaan (tCO2/MWh)

Uusiutuva energia (Renewable energy) = uusiutuvista, ei fossiilisista, lähteistä peräisin olevaa energiaa. Näitä ovat tuuli- ja aurinkoenergia (aurinkolämpö ja aurinkosähkö), sekä geoterminen energia, ympäristön energia, vuorovesi- ja aaltoenergia ja muu valtamerienergia, vesivoima sekä biomassa, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvää kaasua ja biokaasua.

Päästökerroin = syntyvän päästön määrää suhteessa tuotetun tuotteen tai palvelun määrään. Päästökertoimia käytetään hiilijalanjäljen määrittämiseen.

Hiilikädenjälki = tietyn ratkaisun positiiviset ilmastovaikutukset sen elinkaaren aikana. Positiivinen hiilikädenjälki syntyy kun, tarjotun ratkaisun käyttäminen pienentää jonkun toisen (yleensä asiakkaan) hiilijalanjälkeä.

Ekologinen jalanjälki = näyttää kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan kulutettujen luonnonvarojen tuottamiseen ja jätteistä huolehtimiseen. 

Hiilineutraali (Carbon neutral, Net zero carbon) = Tilanne, jossa toiminnan tuottamat ilmastopäästöt ja toiminnan ilmakehästä poistamat kasvihuonekaasut (hiilinielut) ovat tasapainossa, jolloin nettoilmastopäästö on nolla. (hiilijalanjälki – ilmastopäästöhyödyt = 0). Hiilineutraaliustermiä käytettäessä tulee aina ilmoittaa myös, mistä tarkasteluajanjaksosta puhutaan, miten laskenta on rajattu ja mitä laskentamenetelmää on käytetty.

Hiilinegatiivinen (Carbon negative)= Tilanne, jossa toiminta poistaa ilmakehästä enemmän kasvihuonekaasuja kuin toiminta tuottaa elinkaarensa aikana, jolloin nettoilmastopäästö on negatiivinen.

Hiilivarasto, Biogeeninen hiilivarasto (Carbon storage) = Tuotteeseen tai materiaaliin ilmakehästä varastoitunut hiili. Termiä käytetään yleensä kuvaamaan biopohjaisten materiaalien hiilivarastoa, jolloin sillä tarkoitetaan biomateriaaliin yhteyttämisreaktiossa varastoitunutta hiiltä. Esimerkiksi puun kuivapainosta noin puolet on ilmakehän hiiltä.

CCS tekniikat= tarkoitetaan fossiilisen hiilidioksidin talteenottoon (capture) ja varastointiin (storage) liittyviä vaiheita ja tekniikoita. Sekä varastointiin että talteenottoon liittyy useita vaihtoehtoisia ratkaisuja. Jos hiilidioksidin varastointi toteutetaan kunnolla, paikka valitaan huolella ja kohdetta valvotaan, voidaan päästä hyvin lähelle pysyvää hiilidioksidin varastointia. Yksin hiilidioksidin varastointikaan ei toimenpiteenä ratkaise kasvihuonepäästöihin liittyviä kysymyksiä tai ongelmia, mutta se yksi työkalu, joilla voidaan vaikuttaa positiivisesti.

Kasvihuonekaasuprotokolla eli GHG Protocol (Greenhouse Gas Protocol) = käytetyin ympäristövaikutusten laskemiseen kehitetty standardi. Osa maailmanlaajuista GRI raportointijärjestelmää, joka sisältää myös taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset.

Scope 1 päästöt= GHG protokollan päästöt, joihin yritys voi suoraan vaikuttaa ja joita yritys voi helpoimmin kontrolloida. Esimerkiksi rakennuksen lämmitys fossiilisilla polttoaineilla tuottaa näitä päästöjä.

Scope 2 päästöt= GHG protokollan epäsuorat ostoenergiaan liittyvät päästöt esimerkiksi sähkön ja lämmön tuotannosta.

Scope 3 päästöt= GHG protokollan myytyjen tuotteiden loppukäytöstä ja tavaroiden ja palveluiden hankinnasta syntyneet päästöt tai vaikka työntekijöiden työmatkojen päästöt. Sisältää siis kaikki epäsuorat päästöt.

Elinkaariarviointi eli LCA (Life Cycle Assessment) = ISO-standardoitu (14040-44), vakiintunut analyysimenetelmä, jolla voidaan samanaikaisesti määrittää useita ympäristövaikutuksia, jotka aiheutuvat tuotteen tai palvelun koko elinkaaren ajalta. LCA on ainutlaatuinen työkalu eri toimijoiden tekemien päätösten arviointiin tai näihin vaikuttavien tekijöiden määrittelyyn.

Ympäristöseloste eli EPD (Environmental product declaration) = ympäristötuoteseloste pohjautuu elinkaariarviointiin ja siinä esitetään tuotteen ympäristövaikutukset koko elinkaaren ajalta. Pohjautuvat ISO 14025- ja EN 15804 (rakennustuotteet) -standardeihin, ja ne verifioidaan eli todennetaan kolmannen osapuolen toimesta. Jokainen EPD sisältää tuotteen hiilijalanjäljen, GWP (Global Warming Potential). EPD:ssä otetaan huomioon myös vaikutukset ilmakehään, maaperään ja vesistöihin.

Tuotteiden ympäristöjalanjälki eli PEF (Product Environmental Footprint) = menetelmä tuotteiden ympäristövaikutusten mittaamiseen ja viestintään yhteneväisesti. Menetelmä perustuu elinkaariarviointiin (LCA).

Organisaatioiden ympäristöjalanjälki eli OEF (Organisation Environmental Footprint)= menetelmä organisaatioiden ympäristövaikutusten mittaamiseen ja viestintään yhteneväisesti.

Kompensaatio, Ilmastokompensaatio (Compensation)= Ilmastokompensaatiossa kompensoidaan ilmastopäästöjä investoimalla hankkeisiin, jotka on yksinomaan kehitetty vähentämään päästöjä muualla, esim. hiilinieluja vahvistamalla tai uusiutuvia energialähteitä lisäämällä. Päästöjen välttäminen ja vähentäminen on kuitenkin ensisijainen tavoite. Kompensaatiota käytetään vain niihin päästöihin, joita ei voida välttää.