Kriittistä uteliaisuutta kouluun

Designakatemian muotoilukursseilla kehitetään oppilaiden ongelmanratkaisukykyä, vuorovaikutusta ja tunnetaitoja sekä vahvistetaan koulujen kestäviä arvoja. Muotoilijat suunnittelevat oppilaille muotoiluajattelun kurssin, kukin oman erikoistumisensa mukaan.  Kurssi integroidaan opettajien toiveiden mukaisesti lukujärjestykseen, ja oppilaat pääsevät myös vierailemaan Arkkitehtuuri- ja designmuseossa.

Perspektiivit, näkökulmat ja kehollisuus

Palvelumuotoilija Inka Saini kokeili Designakatemiassa uutta muotoilukonseptiaan, joka tarjosi lapsille keinoja tulevaisuuden taitojen kehittämiseen. Inka on tila- ja palvelumuotoilun ammattilainen, jolla on tausta huippu-urheilussa kilpavoimistelijana.

Tämä ainutlaatuinen yhdistelmä osaamista näkyi Käpylän peruskoulun ala-asteella toteutetussa muotoilukurssissa. Oppilaat tutkivat koulun tiloja monesta eri näkökulmasta, ja erityisesti kehollisen oppimisen avulla.

Lapset piirsivät 1:1 koossa oman kehonsa ääriviivat, ja tutkivat omakuvilla sekä sisäisiä tuntemuksiaan että suhdettaan ympäröivään tilaan. Lattialla maaten nähtiin kouluympäristö sammakkoperspektiivistä, ja lintuperspektiiviin siirryttiin tarkastelemalla lähiympäristöä kartalta. Liikkeen, läsnäolon ja keskittymisharjoitusten avulla lapset oppivat tunnistamaan tilan, kehon ja tunteiden välisiä yhteyksiä.

“Palvelumuotoilijana minua kiinnostavat aikuisten ja lasten erilaiset maailmankuvat – ilman lasten ääntä teemme helposti oletuksia heidän tarpeistaan”, Inka kertoo.

Hän muistuttaa, kuinka esimerkiksi tekoälyn avulla muotoiltu tulevaisuuden museokokemus voi heijastella enemmän aikuisten ajattelutapoja. Kun lapsilta kysyttiin, mitä he haluaisivat nähdä Designmuseossa, eräs vastaus oli: oman perheeni.

Projektin aikana lapset syvensivät itsetuntemustaan ja tunnistivat, miten tilat voivat heijastaa tunteita – ja toisinpäin. Kehollisten harjoitusten myötä syntyi myös vuorovaikutuksen hetkiä: opettaja sai esimerkiksi ihan vaan paijata lasta, joka tarvitsi huomiota.

”Designakatemiassa oppii arvostamaan opettajan työtä, jonka arkea rytmittää usein kiire – aivan kuten työelämää ylipäätään. Pääsin sisään koulun arkeen, mutta sain samalla paljon eväitä omaan työhöni ja siihen, miten yhteys voi luoda tilaa aidoille kohtaamisille”, Inka summaa.

Kurssi huipentui Designmuseoon kierrätysmateriaaleista rakennetun Tunteiden kaupunki -näyttelyn avajaisiin.

Paperi, sakset, teippiä

Vuosaaren lukiossa muotoilija Hannakaisa Pekkala yllättyi, kun opettajat toivoivat, että muotoilukurssin suunnittelutehtävä keskittyisi käsillä tekemiseen. Digitaalisen elämän ja vastapainoksi tarvitaan selkeästi taas perinteisempiä taitoja: käden ja ajattelun vuorovaikutusta.  

Designakatemia käynnistyy kuitenkin aina ajattelemalla eikä askartelemalla. Hannakaisan tuotesuunnittelun kurssilla lukiolaiset tutustuivat aluksi muotoilijan ammattiin ja käsitteisiin. Sen jälkeen pohdittiin olemassa olevaa esineistöä tuttuja esineitä analysoimalla.

”Oppilaille tuli yllätyksenä, että Eero Aarnio suunnitteli pallotuolin jo 1960-luvulla. Kun sitten keskustelimme tuosta avaruusmatkailuun aikakaudesta, niin alkoi syntyä ahaa-elämyksiä tuolin muodosta. Tämä avasi myös silmiä sille, että miksi suunnittelutehtävä alkaa aina havainnoinnista, ja etenee vasta sen jälkeen kohti ideointia”, Hannakaisa kertoo.

Hannakaisan suunnittelutehtävässä etsittiin ratkaisuja kouluympäristöön.

”Haastavaa lukiolaisille oli päästä irti siitä ajatuksesta, että kaikki on jo suunniteltu, tai että he eivät osaa suunnitella, jos he eivät osaa piirtää. Tämä taklautui hyvin pienoismallien rakentamisella, koska oppilaat oivalsivat, että pelkällä teipilläkin sai tosi hyvän hahmomalin aikaan. Se antoi onnistumisen kokemuksia erityisesti niille oppilaille, jotka eivät kokeneet olevansa hyviä kuvataiteen perinteisissä menetelmissä. Muotoiluoppimisessa kaikki pääsevät loistamaan omalla tavallaan”, Hannakaisa sanoo.

Tulevaisuuden välittäjät

Muotoilija Paula Karvosen kurssilla Puistopolun koulun seiska- ja ysiluokkalaiset saivat tutustua muotoilutyössä tärkeään kriittiseen ajatteluun.  Oppilaat koostivat kurssin alussa kollaasimaisia tulkintoja omasta ajankäytöstään ja ympäristöstään. Ne toivat esiin heidän kiinnostuksensa kohteita ja yhteiskunnallisia näkökulmia, niin yksilöinä kuin ryhmässä. 

“Muotoilun ymmärrys avautui kouluarjen tilanteiden, tunneyhteyksien ja kaaoksen kokemusten vaihtamisen myötä.  Pyrin monitieteiseen ja osallistavaan lähestymistapaan, jossa yhdistetään ympäristö- ja luonnontieteitä, estetiikkaa ja filosofiaa, tilannekohtaista ajattelutapaa, ajan ja paikan sidonnaisuuksia sekä etnografiaa”, Paula kertoo.

Paulan opastuksella tutkittiin mm. biofiliaa eli ihmisen synnynnäistä tai opittua yhteyttä luontoon ja sitä, miten luontokokemusta hyödynnetään suunnittelussa.

“Suunnittelutehtävässä luotiin valaisinmalli, jonka tuli huomioida materiaalikierto, vuorokauden rytmi, sesonkiluonteisuus, liitos, luonnonvalo ja luontoyhteys – kaikki tekijöitä, jotka tukevat ihmisten hyvinvointia, yhteisöllisyyttä sekä muotoiluajatteluni teoriaa ja arvopohjaa”, Paula jatkaa.

Vierailulla muotoilutoimisto Pentagon Designiin oppilaat pääsivät palvelumuotoilija Laura Hiedon kanssa asiantuntijarooliin: ideoimaan unelmiensa tilaa Helsinkiin rakentuvaan uuteen kirjastoon.

“Yritysyhteistyö osoitti, miten yritykset voivat yhdessä koulun kanssa kantaa sosiaalista vastuuta.  Kun nuoret saivat suoraa palautetta, he huomasivat omien ajatustensa olevan merkityksellisiä – erityisesti julkisten tilojen suunnittelussa”, Paula kertoo.

Inklusiivisuuden lisääminen kouluissa on yksi Designakatemian keskeisistä tavoitteista. Yhdenvertaisuus ei kuitenkaan välttämättä toteudu aikuisten luomia DEI-sääntöjä noudattaen, vaan ottamalla oppilaat ja opettajat aidosti mukaan ympäristön suunnitteluun.

“Kun kysymme nuorilta, niin huomaamme, että kaikki ratkaisumme eivät välttämättä luo tilallista turvallisuutta. Esimerkiksi tietyn ikäiset nuoret ja unisex-vessa. Opin Designakatemiassa, että kouluissa on valtavasti korvaamatonta tietoa, jota tulisi kuunnella, kunnioittaa ja käyttää”, Paula sanoo.