Hyvä Hilma!

Hilma on hyvä naisen nimi ja tehokas kilpailuttamisen foorumi. Sieltä näkee mihin kuntien vuosibudjetit sulavat: asvalttitöihin, seniorivaippoihin tai kouluruokaan. Samalla metodilla ja melkein samoilla kriteereillä kilpailutetaan myös sisustussuunnitelmien toteutukset. Kokonaistaloudellisuus, saatavuus ja tarjoajan taloustiedot usein ratkaisevat voittajat.

Kuvittele. Olet juuri saanut valmiiksi sisustussuunnitelman. Sellaisen, jossa oikeasti on mietitty millaisessa työympäristössä 300 tietyn ihmisen olisi hyvä työskennellä. Ei mikään pieni työ. Ja olet tehnyt sen huolella – miettinyt mööpelit, kalusteiden verhoilujen laadut ja värit, valinnut parhaan valaistuksen, koonnut eri valmistajien tuotteista kokonaisuuden, jossa on ideaa, toiminnallisuutta – ja joka myös näyttää hyvältä.

Viimeisimmällä kvaliteetilla on todella vähän arvoa, jos asiakkaasi pelaa verorahoilla. Suunnitelmasi laitetaan julkiseen tarjouskilpailuun – jos nyt ei olisi jo lähtötiedoissa ollut valmiiksi kilpailutettua puitesopimusta, jonka rajoissa sisustusarkkitehti saa toimia.

Ratkaiseva ja helpoiten mitattava arviointikriteeri on hinta

Kun Hilmaan tipahtaa tarjouspyyntö, jonka liitteenä on sisustussuunnitelma, useimmiten ei voi tietää saako sitä mitä tilaa. Tai saako edes sitä mitä joku asiaan perehtynyt sisustamisen ammattilainen on suunnitelmaan piirtänyt. Eri tarjoajat kokoavat omista ja edustamistaan tuotteista vastaavan kokonaisuuden, jolle laittavat kilpailukykyisen hintalapun. Lähes poikkeuksetta ratkaiseva ja helpoiten mitattava arviointikriteeri on hinta. Kotimaisuus ei ole suosiossa: turha edes haaveilla, että kunnat ja kaupungit voisivat kannustaa suomalaisten muotoilijoiden ja suomalaisten valmistajien tuotteiden käyttöä – vaikka sisustusarkkitehti niin olisi ajatellut.

Kauneus on huono kilpailutuskriteeri

Sitä paitsi olen huomannut, että hyvin harvoin kukaan ammattilainen enää kehuu muotoilun tuloksia kauniiksi. Tuntuu siltä, että estetiikka ei ole enää hyvä puheenaihe.

Suunnitelman kokonaisvaltaisuus on sekin kimurantti asia. Useimmiten siitä syntyy se ideoiden punainen lanka, joka kutoo toimivan kokonaisuuden. Miten värit ja materiaalit pelaavat yhteen, missä kohtaa tarvitaan erityistä ja asiakkaan brändiä korostavia tuotteita, ehkä jopa taidekäsityötä tai puusepän nikkaroimia yksilöllisiä kalusteita.

Hyvä suunnitelma koostuu useista erikokoisista ja arvoisista paloista, joista syntyy parhaimmillaan vaikuttava tilkkutäkki. Jokainen ruutu ja kangaspala on löytänyt arvoisensa paikan.

Hilmassa käy usein niin, että tämä suunnitelma lingotaan 90 asteessa ja ulos saadaan kyllä jonkinlainen toimitilan kattava plääni – mutta ei enää samoilla ajatuksilla ja laadulla. Pesuohjelma nimeltä ”julkinen talous” on pessyt siitä esiin toteutusmallin, joka saadaan edullisesti – kilpailutuksen pelisääntöjen mukaisesti.

Loppukäyttäjät, kuntalaiset, eivät pääse valitsemaan kilpailutuksen pesuohjelmaa. Heillä on eniten hävittävää: heitä on ehkä osallistettu ja pyydetty vaikuttamaan. He ovat ehkä nähneet valmiit suunnitelmat, innostavat havainnekuvat, ja he odottavat parasta. Sen sijaan voi olla, että he saavat halpuutettua ja persoonatonta kalustevalikoimaa, joka nippa nappa vastaa sitä mitä arkkitehti on ajatellut.