Prosenttiperiaatetta Tanskan malliin: myönteisiä kokemuksia puolentoista prosentin laista

Jeannette Ehlersin ja La Vaughn Bellen teos I Am Queen Mary on Tanskan ensimmäinen mustaa naista esittävä julkinen taideteos.
Jeannette Ehlersin ja La Vaughn Bellen teos I Am Queen Mary on Tanskan ensimmäinen mustaa naista esittävä julkinen taideteos. Queen Mary oli 1800-luvun kapinajohtaja Tanskan siirtomaassa St Croix'n saarella Karibialla. Maaliskuussa julkistettu teos on saanut maailmanlaajuista huomiota ennen muuta kolonialismia käsittelevän aiheensa ansiosta. I Am Queen Mary on kahden taiteilijan omaehtoinen projekti, jota Tanskan Kansallisgalleria on myöhemmin tukenut.

Ornamon taideasiantuntija Miisa Pulkkinen osallistui lokakuussa Taiteen edistämiskeskuksen järjestämälle julkisen taiteen asiantuntijamatkalle Kööpenhaminaan. Matkalla perehdyttiin Tanskan julkisen taiteen tilaamisen tapoihin ja taidekohteisiin. Tanskassa valtio on sitoutunut käyttämään prosenttiperiaatetta kaikissa omissa rakennuksissaan.

Kun puhutaan hyvistä julkisen taiteen hankintamalleista, Suomessa on tapana katsoa Ruotsiin. Prosenttiperiaatteella onkin Ruotsissa vankka poliittinen tuki, ja maassa on ennen kaikkea vakiintuneet käytännöt taiteen hankkimiseksi. Tukholma on mainio esimerkki prosenttiperiaatteen laajasta soveltamisesta. Vaikuttavaa ohjelmallista työtä tekee Statens Konstrådet, joka ylläpitää valtion julkisen taiteen kokoelmaa ja osallistuu valtion taidehankintoihin. Virastoa voi myös pyytää mukaan kuratoimaan tai konsultoimaan muihin kaupunkisuunnittelun ja -kehittämisen hankkeisiin. Satens Konstråd on laajentanut käsitystä julkisesta taiteesta toteuttamalla muiden muassa tilapäisiä teoksia, performansseja ja ääni- sekä valoteoksia. Työ on huomattu, ja Statens Konstråd kasvattaa nyt budjettiaan usealla miljoonalla eurolla osana Ruotsin suurta kulttuuribudjetin nostoa.

Prosenttiperiaate on Ruotsissa kuitenkin nimensä mukaisesti periaate eli suositus siitä, että uudis-, korjaus- ja täydennysrakentamisen hankkeissa hankitaan taidetta prosentilla kokonaiskustannuksista. Ruotsin monien hyvien julkisen taiteen esimerkkien valossa unohtuu helposti, ettei Ruotsissa ole lakia prosenttiperiaatteesta. Konstnärsnämndenin selvityksen mukaan vain kolmannes kunnista ja maakunnista on sitoutunut prosenttiperiaatteeseen. Ornamon ruotsalaiskollegat KRO:ssa kampanjoivat parhaillaan sen puolesta, että Ruotsin valtio määrittelisi tarkemmin, kuinka viranomaiset ja valtionyhtiöt sitoutuvat prosenttiperiaatteeseen.

Ruotsin lisäksi on hyvä tarkastella Tanskaa, jossa on selkeä laki prosenttiperiaatteesta. Sen mukaan aina kun valtion rakennushanke ylittää 130 000 euron rajan, budjetista tulee käyttää 1,5 % taiteen hankkimiseen. Tanskan prosenttiperiaate on siis peräti puolentoista prosentin laki. Käytännössä taiteesta vastaa Statens Kunstfond, jossa Taiken koordinoimalla matkalla vierailtiin. Koska Tanskan prosenttiperiaatelaki koskee valtion rakentamista, Kunstfond keskittyy juuri näihin taidehankkeisiin. Se toteuttaa vuosittain parikymmentä taidehanketta. Käytännössä Kunstfondissa toimiva Visuaalisen taiteen toimikunta myöntää apurahoja, hankkii itse teoksia valtion kohteisiin tai nimittää asiantuntijoita sekä neuvonantajia rakennushankkeisiin.

Mitkä ovat prosenttiperiaatelain hyödyt verrattuna esimerkiksi Suomen tai Ruotsin hyviin käytäntöihin? Voihan prosenttiperiaatetta noudattaa myös vapaaehtoisesti. Tärkein hyöty laista on jatkuvuus, kertoi  kuvataiteiden erityisasiantuntija Lotte Lederballe Pedersen esitellessään Statens Kunstfondin toimintaa. Lederballe Pedersenin mukaan Tanskassa on tällä hetkellä suuri paine kulttuuribudjetin leikkaamista kohtaan. Jos julkinen taide olisi osa kulttuuribudjettia, myös Tanskan julkinen taide olisi nyt uhattuna. Kun taidetta hankitaan kunkin rakennushankkeen budjetista, sitä ei joka kerta tarvitse erikseen perustella. Taiteen puolustaminen ei ole helppoa, myönsi Lederballe Pedersen: ”On vaikeaa puhua taiteen arvosta yleisellä tasolla”.

Tanskassa julkinen taide on ideologinen ja poliittinen kysymys, ja sitä se toki on Suomessakin. Pohjimmiltaan on kyse siitä, mitä pidämme hyvänä elinympäristönä, ja millä keinoin haluamme tehdä kaupungeista sekä kunnista parempia paikkoja asua. Tanskassa on tehty poliittinen päätös siitä, että julkinen taide on esteettisesti ja inhimillisesti niin tärkeä osa arkeaa, että se on syytä turvata lailla. Samoin Norjassa ja Virossa on laki prosenttiperiaatteesta valtion rakentamisessa. Suomessa eduskunta hyväksyi 1930-luvulla toivomusponnen, jonka mukaan ”rakennusten taiteelliseen koristamiseen” tulisi käyttää yksi prosentti rakennusbudjetista. Tämän ponnen voisi nyt, lähes sata vuotta sen kirjoittamisen jälkeen, kaivaa uudelleen keskusteluun.

Superkilen-puisto on kenties Kööpenhaminan instagrammatuin julkinen taideteos. Superflex-taiteilijaryhmän suunnittelema kokonaisuus valmistui 2012, ja se herätti laajaa ihastusta etenkin väriensä takia. Tällä hetkellä teokset pinkit ja punaiset alueet ovat remontissa, sillä niiden materiaalit eivät ole kestäneet kulutusta ja sääoloja. Superkilen on näyttävä kaupunkipuisto nykyiselläänkin, mutta samalla se muistuttaa oikeiden materiaalivalintojen ja elinkaariajattelun tärkeydestä.

Africa Control on tanskalaistaiteilija Henrik Plenge Jakobsenin teoskokonaisuus liikennevalvontakeskuksessa Kööpenhaminassa. Teokseen kuuluu tilaan suunnitellusta savitiililattiasta, ulkoseinässä olevasta reliefistä ja kookospähkinäveistoksesta, joka on toimiva Foucault’n heiluri. Teosesittelyn yhteydessä vierailulla keskusteltiin kulttuurisesta omimisesta. Taiteilija Plenge Jakobsen kertoi, että teos ei valmistuessaan 2015 herättänyt arvostelua, mutta tänä päivänä tanskalaismiehen näkemystä afrikkalaisesta kulttuurista ei välttämättä otettaisi yhtä kritiikittömästi vastaan.