Renata rakastaa vaikeaa
Lasi on materiaalina kesyttämätön. Se sulaa kuumana uomiinsa hallitsijansa opastamana, mutta lopullista kontrollia siitä ei ole koskaan mahdollista saada. Tämä asetelma kiehtoo lasitaiteilija Renata Jakowleffia. Hän hakee sinnikkäästi lasista täydellisyyttä, vaikka tietää aina jäävänsä nälkäiseksi.
”Mikään muu materiaali ei ole yhtä haastava tai tarpeeksi vaikea. Et voi ikinä onnistua sataprosenttisesti”, hän sanoo ja jatkaa.
”Aluksi minua kiehtoi lasissa tekeminen. Sula lasi on reagoiva materiaali. Se on responsiivinen ja elävä. Elävä on sanana vähän klisee, eivätkä ihmiset pysähdy ajattelemaan mitä se tarkoittaa. Lasin kanssa pääsee kuitenkin dialogiin sitä työstäessä.”
Suomessa ei ole montaa lasitaiteilijaa. 50-luvun kulta-ajat ovat auttamattomasti ohi. Jakowleff on Suomessa niitä harvoja, jotka kykenevät tekemään lasitaidetta elääkseen.
”Meitä on niin harva tekijä Suomessa, että kaikki lasitaiteen työhön vuosien varrella liittyvät muutokset ovat hyvin yksilövetoista historiaa. Suomessa on vain kahdesta kolmeen vähän isompaa pajaa, joissa lasia on mahdollista työstää.”
Juttu jatkuu kuvien jälkeen.
Valmistumisensa jälkeen Jakowleff heräsi pitkään aamuviideltä, kokosi kamppeensa kasaan ja matkasi työskentelemään vuokrastudioihin eri puolelle Suomea, kuten Nauvoon, Riihimäelle ja Nuutajärvelle.
”Se oli aika raskasta. Asuin myös paljon Nuutajärvellä sen ajan, mitä työskentelin. Kaikki vuokrapaikat ovat Suomessa sen verran hintavia, että tekemisen täytyy olla suunnitelmallista. Kokeellisuus puuttui siitä kokonaan”, hän muistelee.
Tilanteen ratkaisi Suomenlinnasta löytynyt studio, jossa Jakowleff saattoi testata ideoita, tutkia ja mennä eteenpäin nopeammalla sykkeellä.
”Suomenlinna toi mukanaan sen, että aloin työskennellä koostamalla pienistä palasista. Monesti taiteen tekemisen taustalla saattaa olla jokin hyvin tekninen syy eli käytäntö sanelee sen, mitä voi tehdä.”
Lasin työstäminen on myös mittakaavan puolesta hyvin lähellä ihmisen kehoa. Omaa kokoaan suurempaa ei jaksa tehdä.
”Sula lasi täytyy voida nostaa uunista pillin päässä, joten lasin koko ei voi olla kovin iso. Vaikka olisi viisi äijää nostamassa, niin silti ollaan tällaisessa koossa”, Jakowleff sanoo ja levittää käsillään ilmaan puolen metrin haarukan.
Jyväskylän Kangas-asuinalueella lepää tällä hetkellä muotobetoni-menetelmällä kuvioitu tukimuuri. Sen tummanharmaa pinta on kuin verholaskos. Seinän voi nähdä, kun kävellään pihaa kohti. Muotobetoni on Jakowleffin toinen leipälaji ja sen kohdalla puhutaan suurista pinnoista.
”Vastuu tuntuu ihan erilaiselta. En voi tehdä teosta, johon en ole tyytyväinen. Jos betonista tekee jotain, se seisoo siellä yli sata vuotta. Ja kun näitä elementtejä valmistetaan, siinä ei leikitä hetkeäkään. Volyymit ovat isot ja varman päälle pitää pelata.”
Jälkikäteen tuntuu luonnolliselta, että juuri Jakowleffista tuli muotobetonin äiti. Hän itse kuvaa uuden asian opettelun olleen kuin looginen jatkumo, sillä lasin tapaan betoni on plastista nestemäistä materiaalia, jota voi liikuttaa. Jakowleff sai myös hiljattain kutsun tulla puhumaan muotobetonista Unkariin. Hän kieltäytyi.
”Tässä vaiheessa ei vielä kannata kauheasti levittää tietoa ja taitoa, vaan nyt kannattaa kehittää menetelmiä itse mahdollisimman pitkälle ja niin paljon kuin ehtii. Seuraavaksi julkaisen muotobetonimalliston, johon myös muotoilijapariskunta Elina ja Klaus Aalto tekevät muutaman kuvion.”
Taiteen tekeminen on ollut Jakowleffin elämässä läsnä lapsesta asti. Häntä ei juurihetkauta, että laulaja Elton Johnkin osti häneltä lasiteoksen kokoelmiinsa vuonna 2014. Pääasia, että joku ostaa.
”En ole vielä ajatellut tässä taakse nojata – päinvastoin. Minulla on korkea työmoraali. Teen paljon töitä ja tunnen vastuuta ajatellessani olevani valtion lasitaiteilijoita. Tämä työ pitää hoitaa hyvin. Yritän olla palkkani veroinen.”
2005 Renata valmistuu taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta
2006 Corburger Glaspreis -kilpailu Saksassa
2015 Ornamo ja Rudus järjestävät Betoniseminaarin
2017 Ensimmäinen muotobetoniteos, tukimuuri, asennetaan Jyväskylän Kankaalle
2017 Aalto-yliopiston Dipolin sisääntuloaulaan ripustetaan lasiteos nimeltä Blue
2018 Renata saa kolmen vuoden apurahan Taiteen edistämiskeskukselta