Kustaa Saksin tie on vienyt kouvolalaisesta kuvataidekerhosta Pariisin kautta Amsterdamiin. Kotimaa elää Saksin mielessä inspiraation lähteenä, tarinoina ja muistoina.

”Asuin lapsuuteni rintamamiestaloalueella Kouvolassa. Samoiltiin kavereiden kanssa lähimetsissä ja ojissa. Harrastin yleisurheilua ja kävin kuvataidekerhossa. Myöhemmin liityin nuorisoteatteriryhmään, jossa tutustuin hengenheimolaisiin. Lukiossa minulle valkeni, että on syytä muuttaa pääkaupunkiin maistamaan elämää.

Piirtäminen on aina tuntunut tärkeältä tavalta toteuttaa itseäni. Alun perin pyrin arkkitehtikoulutukseen Otaniemeen, mutta huonot matematiikan lahjat estivät aikeeni. Ehkä hyvä niin, sillä tuntuu että Lahden muotoiluinstituutissa löysin kuvan tekemiseen sellaisen innon, joka ei ole sammunut. Raakileitahan me kaikki siinä vaiheessa olimme, mutta graafisen suunnittelun opiskelu tuntui oikealta ja palkitsevalta. Nautin koulun tarjoamista mahdollisuuksista niin paljon, että vietin siellä usein myös viikonloppuja työstäen kokeellisia projekteja. Olin tästä itsekin yllättynyt.

Valmistumisen jälkeen vuonna 2000 muutin Helsinkiin työskentelemään designtoimistoon graafikkona. Hetken aikaa maistoin lehtimaailmaa Image-lehden AD:na. Sen jälkeen perustin oman yrityksen ja keskityin kuvitusten tekemiseen. Minua kiinnosti nimenomaan oman maailman luominen muotokielineen, hahmoineen ja tunnelmineen.

Kuvittajana itsensä elättäminen oli vaikeaa, mutta sain pelastavan yhteydenoton hollantilaiselta agentuurilta, joka halusi minut siipiensä suojiin nähtyään kuviani ruotsalaisessa Bon-lehdessä. Aloin saada kansainvälisiä toimeksiantoja.

Päätin kokeilla siipiäni ja muutin Pariisiin vuonna 2004. Nautin kaupungin energiasta ja toimeksiannoista jotka liittyivät usein muotiin ja designiin. Kuvitin mm. Issey Miyakelle ja Lacostelle. Vierailin Moët Hennessy Louis Vuitton (LVMH)-muotikonsernin neuvotteluhuoneissa useammin kuin kerran.

Voin tehdä työtäni missä päin maailmaa tahansa, vaikka tietysti paikallinen kulttuuri jättää aina jälkensä.

Nykyään asun Amsterdamissa. Löysin täältä tarvittavan balanssin ja olen pystynyt viemään kuvantekemisen uusille alueille. Keskityn nykyään paljon esim. installaatioihin ja tekstiilitaiteeseen ja -suunnitteluun.

Olen asunut ulkomailla kaksitoista vuotta mikä on yli neljäsosa elämästäni. Oma kansallinen identiteettini hämärtyy tässä ajassa, tai menettää merkityksensä. En ajattele asuvani “ulkomailla”. Toisaalta juuri Suomi kiinnostaa yhä enemmän inspiraation lähteenä, tarinoina ja muistoina. Voin tehdä työtäni missä päin maailmaa tahansa, vaikka tietysti paikallinen kulttuuri jättää aina jälkensä.

Halusin jo urani alkuvaiheessa päästä itse päättämään kuvallisista ratkaisuista. Teen paljon kaupallisia toimeksiantoja taiteellisen työni ohella. Nautin osittain tästä tietynlaisesta rajoitteisuudesta ko. projekteissa, ja usein opin paljon niiden aikana. Taideprojekteissani tarvitsen kuitenkin vapaat kädet ja rajoittamattomat mahdollisuudet. Se on todella vapauttavaa.

Olen viime vuodet työskennellyt jacquard-kudonnan parissa ja tämän tekniikan hedelmät realisoituivat Hypnopompic-näyttelyssäni. Tuntuu, että olen löytänyt työskentelytavan, jolla pystyin parhaiten ilmaisemaan töitteni tunnelmia.

Matkat ruokkivat luovuuttani. Olen niiden jälkeen on täynnä ideoita. Uudet ympäristöt pakottavat aivot töihin poimimaan mielenkiintoista sisältöä. Rutiinit tukahduttavat, mutta toisaalta ne tuovat turvallisuuden tunteen, jota ilman on vaikeaa istua aloilleen ja keskittyä työhön

Tällä hetkellä valmistelen tulevaa näyttelyä Hong Kongiin ja odotan innolla Cooper Hewitt -museon Beauty-triennaalia, jossa työni ovat myös mukana. Jatkan materiaali- ja tekniikkakokeiluja kudonnan ja tekstiilin maailmassa.”

Kuka

Kustaa Saksi
Valmistunut Lahden muotoiluinstituutista
Tekstiilitaiteilija ja graafikko

Teksti: Päivi Lehto-Trapnowski