Tulevaisuuden tuntu
“Pahis ei todellakaan ole aina muovi, vaan se miten käytämme sitä”, sanoo Pirjo Kääriäinen, materiaalitutkimukseen erikoistunut muotoilun professori Aalto-yliopistosta. “Muoveja on monenlaisia ja oikein käytettynä muovimateriaali saattaa olla paras ratkaisu kokonaisuuden kannalta. Hyvä esimerkki tästä ovat esimerkiksi juuri nyt ajankohtaiset hengityssuojaimet.”
Kääriäinen on tekstiiliteollisuuden edelläkävijä. Hän on mukana vaikuttamassa muun muassa siihen, millaisia tekstiilin ja teknologian yhdistelmiä me tulevaisuudessa pidämme yllämme, ja minkälaisia biomateriaaleihin erikoistuneita yrityksiä nuorten tekstiilisuunnittelijoiden joukoista ponnistaa.
Kääriäisen työpäivät jakautuvat kahden akateemisen projektin välillä. Yhtäällä hän tutkii sitä, miten muotoilulla voidaan parantaa materiaalitutkimuksen prosesseja, osana selluloosan mahdollisuuksia tutkivaa DWoC-hanketta. Toisaalla hän taas ohjaa opiskelijoita tekemään kokeellista materiaalitutkimusta Aalto-yliopiston CHEMARTS-kursseilla.
Kääriäisen reittiä biomateriaalien äärelle selittävät kiinnostus tulevaisuuteen ja realismi. Vaikka moni nuori yhä haaveilee painokuosien suunnittelusta Marimekon kaltaisille taloille, se tie ei kanna kovin montaa suunnittelijaa. “Jos haluat tehdä perinteistä tekstiilisuunnittelua, sinun on lähdettävä ulkomaille”. “Paras tulos syntyy, kun rinnakkain laitetaan järjestelmällisesti etenevä tutkija ja ennakkoluulottomasti kokeileva muotoilija.”
Hän toivoo, että opiskelijoista yhä useampi hankkii töitä uusia teknologioita ja prosesseja hyödyntävistä yrityksistä. “Esimerkiksi älyvaatebisneksessä tarvitaan tekstiilialan osaajia.”
“Paras tulos syntyy, kun rinnakkain laitetaan järjestelmällisesti etenevä tutkija ja ennakkoluulottomasti kokeileva muotoilija.”
“Meidän täytyy ajatella uudelleen suhteemme materiaaleihin”, sanoo Helena Manner, muotoilija ja CHEMARTS-kesäkoulun alumni.
Manner valmistui hiljattain Lontoon Central St Martins -yliopiston Material Futures -ohjelmasta, jossa suunnittelutyön lähtökohdaksi otetaan paitsi materiaalisuus, myös tulevaisuusajattelu, ja muotoilun kriittinen sekä spekulatiivinen puoli. Manneria kiinnostaa erityisesti se, kuinka arkisten tuotteiden kysynnällä on kauaskantoisia vaikutuksia planeetalle. “Suunnittelijoiden vastuu materiaaliympäristömme muokkaamisessa on ensisijaisesti päivittäisissä tuotteissa, joita valmistetaan suurina määrinä”, Manner sanoo.
“Koska suunnittelijana toimiminen on jo luonnostaan tuottavaa ja kuluttavaa toimintaa – maailmassa on jo niin paljon tavaraa – jokainen vaihe valmistusprosessin alusta lopputuotteeseen on harkittava huolellisesti”, Manner sanoo. ”Tarvitaan holistisempaa ajattelua ja enemmän alojen välistä yhteistyötä.”
“Suunnittelijoiden vastuu materiaaliympäristömme muokkaamisessa on ensisijaisesti päivittäisissä tuotteissa, joita valmistetaan suurina määrinä.”
Seuraa Instagramissa: