Turhia hanttihommia vai pääsylippu uraputkeen?

Kysyimme kolmelta muotoilun opiskelijalta, miten harjoittelu sujui, mitä siitä jäi käteen ja mitä korkeakouluharjoittelua voisi kehittää.

 

Sara Kurimo: ”Huolellinen ennakkovalmistautuminen kannattaa”

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkissa kolmatta vuotta sisustusarkkitehtuuria ja kalustesuunnittelua opiskeleva Sara Kurimo oli kesällä 2017 korkeakouluharjoittelijana MAIN Interiors -sisustusarkkitehtitoimistossa Lahdessa. Kurimo kertoo, että hänellä kävi harjoittelupaikan saannissa hyvä tuuri. Varmasti osansa oli myös huolellisella ennakkovalmistautumisella.

”Hain harjoittelupaikkaa jo puoli vuotta aiemmin. Ennen hakemista mietin vaihtoehtoja tosi tarkkaan, koska halusin, että harjoittelusta olisi minulle mahdollisimman paljon hyötyä”, Kurimo kertoo.

”MAIN Interiorsia olin seurannut jo pidemmän aikaa. Tutustuin yritykseen huolella etukäteen ja tsekkasin esimerkiksi, millaisia ohjelmia siellä on käytössä.”

Kurimon neljä kuukautta kestänyt harjoittelu oli palkaton. Hän sai Kelalta toimeentulotukea ja teki ohessa myös jonkin verran keikkatöitä. Kurimo on kuitenkin harjoittelukokemukseensa niin tyytyväinen, ettei palkattomuus haitannut.

”Harjoittelu oli mielestäni niin ihanaa, että en ottanut sitä kovin raskaasti, vaikka jouduinkin tekemään sen ohessa myös muita töitä,” Kurimo toteaa.

Pääsin tekemään laajasti erilaisia työtehtäviä ja sain haasteita, mitä olin itse toivonutkin. Pääsin mukaan asiakaskäynneille, tapasin tuote-esittelijöitä ja yhteistyökumppaneita. Sain tärkeitä kontakteja tulevaisuutta varten.

Vaikka Kurimo löysi harjoittelupaikan itsenäisesti ilman suurempia ongelmia, toivoisi hän, että myös korkeakoululta tulisi jonkinlaista tsemppaamista ja neuvontaa.

”Koulusta meitä ei oikeastaan millään tavoin autettu. Se on mielestäni harmi, koska harjoittelupaikkoja on meidän alalla todella vaikea saada.”

 

 

Markus Niininen: ”Taitoja täytyy päästä testaamaan käytännössä”

Markus Niininen valmistui syksyllä 2016 Lahden muotoiluinstituutista ajoneuvomuotoilijaksi. Tällä hetkellä veneteollisuudelle komponentteja valmistavassa Navix Oy:ssä tuotekehityksen parissa työskentelevän muotoilijan työura alkoi kesällä 2016 kolmen kuukauden korkeakouluharjoittelulla Framery Oy:llä Tampereella.

Niininen kertoo, että harjoittelupaikan löytäminen osoittautui yllättävän haastavaksi.

”Otin yhteyttä lukuisiin yrityksiin. Lähetin sähköpostia ja soittelin perään, mutta kaikkialta vastattiin, että kesän aikana on niin vähän projekteja, että ei tarvita harjoittelijaa. Ja varmasti yleinen työllisyystilanne vaikutti myös”, Niininen miettii.

Muutama helsinkiläinen yritys kertoi palkattoman harjoittelun olevan mahdollinen, mutta vuokra-asunto tai työmatkat ja toimeentulo olisivat olleet aika haasteellisia, koska asuin Tampereella.

Sitkeä hakeminen kuitenkin kannatti, ja lopulta Niininen sai harjoittelupaikan äänieristettyjä puhelinkoppeja ja neuvottelutiloja valmistavalta Frameryltä.

”Frameryllä harjoittelija otettiin tosi hyvin vastaan. Sain myös esittää palkkatoiveen, joka meni läpi. En tosin esittänyt mitään kovin korkeaa palkkatoivetta, koska sain vielä siltä kesältä opintotukea, jota nostin palkan päälle.”

Nyt valmistuttuaan Niininen on huomannut, että harjoittelu oli todella tärkeä lisä koulussa opittuihin taitoihin.

”Pääsin mukaan tuotekehitysprojekteihin, tein konseptointia ja mallintamista. Paljon sellaisia tehtäviä, joita nyt työelämässä on tullut eteen. Kyllähän koulu antaa tosi hyvät valmiudet, mutta täytyy taitoja päästä myös testaamaan ihan käytännössä.”

 

 

Karoliina Erkinjuntti: ”Hae rohkeasti sinua kiinnostaviin yrityksiin”

Lapin yliopistossa sisustus- ja tekstiilimuotoilua maisterivaiheessa opiskeleva Karoliina Erkinjuntti oli syksyllä 2016 kolmen kuukauden harjoittelussa Finlaysonin kuosi- ja tuotesuunnittelutiimissä Helsingissä.

”Minua kiinnosti nimenomaan kuosisuunnittelu. En nähnyt yhtään ilmoitusta, jossa olisi haettu harjoittelijaa tekstiilialalle, mutta laitoin useampaan paikkaan avoimia hakemuksia. Hakuprosessi oli siinä mielessä aika työläs, että oikeiden kontaktien löytämisen eteen piti tehdä paljon töitä.”

Erkinjuntti kannustaa muitakin hakemaan rohkeasti kaikkiin kiinnostavalta tuntuviin paikkoihin.

”Etsiessäni harjoittelupaikkaa Finlaysonilla pyöri jo heidän oma harjoitteluohjelmansa, Finlayson Lab. Mietin, että kannattaakohan minun enää hakea, ei ne enää minua tarvitse siellä mihinkään”, Erkinjuntti nauraa.

Mutta onneksi hain. Itseltään ei todellakaan kannata sulkea mitään vaihtoehtoja pois.

Erkinjuntti rahoitti harjoittelun yliopistolta saamallaan tuella, eli harjoitteluvoucherilla.

”Ilman palkkaa minulla ei olisi ollut taloudellisesti mitään mahdollisuutta lähteä Helsinkiin harjoitteluun”, Erkinjuntti kertoo.

Hän toivookin, että harjoittelutukea riittäisi useammalle sitä tarvitsevalle.

”Meidän opintolinjalle oli kaksi voucheria sinä vuonna jaossa. Jos sen suhteuttaa opiskelijoiden määrään, niin kyllä se aika vähän on.”

Harjoittelusta Finlaysonilla jäi käteen paitsi erinomainen työkokemus, myös tärkeitä kontakteja.

”Harjoittelun päätyttyä Finlayson lunasti kuosejani mallistoonsa, mikä oli ihan unelmatilanne. Ja olen myös tehnyt sinne vielä freelancerina töitä.”

Aiheeseen liittyvä sisältö

Tutkimus

Harjoittelubarometri 2018

Korkeakouluharjoittelu on muotoilun opiskelijoille tärkeä väylä työelämään. Opiskelijat kaipaavat kuitenkin korkeakouluilta enemmän tukea harjoittelupaikan haussa, selviää Ornamon harjoittelubarometristä. Yli 90…

Lue lisää