Ornamon hallitusohjelmatavoitteet kaudelle 2023-2027

Luovan suunnittelun potentiaali tutkimus- kehitys- ja innovaatiotoiminnassa on hyödynnettävä tehokkaammin. Suomen on pyrittävä uusiin innovaatioihin ja vauhdittamaan tutkimuksen ja tuotekehityksen kaupallistamista.  Samalla on huolehdittava myös siitä, että TKI-toiminta tukisi Suomen talouskasvua ja yritysten kilpailukykyä. Suomella ei ole varaa ohittaa luovasta työstä syntyvän aineettoman arvon merkitystä. IPR:n strategisen hyödyntämisen kytkeminen osaksi TKI-tukijärjestelmää tuottaa innovaatiopolitiikkaa, jolla on päämäärä. 

Toimenpiteet

• Valtion on nostettava TKI-panostuksia 4 prosenttiin BKT:sta osana ilmastokriisin ratkaisua.
• Aineetonta arvoa on hyödynnettävä strategisesti kansallisessa innovaatiopolitiikassa.

Taiteella on erityinen asema luovan talouden arvoketjussa. Taide on luovan talouden osa-alueista vapain, luovin ja uudistavin. Taiteella on itseisarvo ja sillä on suuri merkitys myös muiden muassa luovan talouden elinkeinotoiminnassa. Valtion tulee edistää taidetta yli hallinnon sektorirajojen kulttuuri-, työ- ja elinkeino, alue- sekä sosiaali- ja terveyspolitiikan keinoin. 

Voimistuva kaupungistuminen haastaa yhteisöllisyyttä ja sosiaalista kestävyyttä, kun erilaiset elämäntavat ja arvot kohtaavat tiivistyvissä kaupunkirakenteissa. Taide ja muotoilun menetelmät tarjoavat välineitä tukea uusia identiteettejä, luo ja vahvistaa uusia yhteisöjä ja luoda laadukasta sekä kestävää arkiympäristöä.  

Toimenpiteet

• Taidekäsityön välittäjätoimijat, kuten taidegalleriat, tarvitsevat tuen alan ja taiteilijoiden uran edistämiseen Creative Business Finlandin palvelujen kautta. 
• Valtio sitoutuu prosenttiperiaatteen käyttöön kaikissa omissa rakennus- ja korjaushankkeissaan sekä tukee sen käyttöä kaupunkikehittämisessä. 
• Nostetaan valtion taidehankintoja toteuttavan Valtion taideteostoimikunnan budjettia vastaamaan prosenttiperiaatetta. 
• Lisätään taiteilijoiden mahdollisuuksia työllistyä julkisen sektorin hankinnoissa ja rakentamisen hankkeissa kaikissa Suomen kunnissa prosenttiperiaatetta noudattamalla. 

Perinteisten työmarkkina-asemien murros on jo arkea suurelle joukolle muotoilijoita, jotka työskentelevät samanaikaisesti palkansaajina ja yrittäjinä sekä toimistoissa että digitaalisilla alustoilla. Työ- ja sosiaalipolitiikan sekä verotuksen tulee huomioida kaikki työn tekemisen tavat ja vaihtuvat sekä päällekkäiset roolit. Yrittäjien ja erityisesti pk-yrittäjien kasvulle on luotava paremmat edellytykset. Myös muotoilualan osaajien koulutuksesta on huolehdittava.  

Toimenpiteet:  

• Yhdistelmävakuutuksen käyttöönotto, joka mahdollistaisi työttömyysturvan kerryttämisen yhtäaikaisesti sekä palkansaajana että yrittäjänä tehdystä työstä.  
• Palkansaajan ja yrittäjän määritelmät on päivitettävä alustatalouden aikaan. Työsopimuslakia on avattava palkansaajamääritelmän osalta sisältämään yrittäjät, joilla ei ole todellista neuvotteluasemaa työn tarjoajaan nähden. Ongelmaa voidaan lähestyä myös työnantajan määritelmän tiukentamisella. 
• Yrittäjän eläkevakuutusta tulee kehittää niin, että alivakuuttamisen mahdollisuus poistuu, mutta kuitenkin vakuuttamisen alarajaa nostamatta. Yrittäjävähennys tulee säilyttää. Vähennys on työtä kannustava, ja se tuo toimeentuloa pienyrittäjille. Se auttaa erityisesti pienituloisia yrittäjiä, joista monilla on mahdollisuus kasvattaa yritystään.  
• Uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämisen ja testaamisen tueksi tarvitaan sekä kannustavia veromalleja että ketteriä rahoitusmuotoja. Erityisesti osaamisintensiivisiä ja aloittavia yrityksiä, joiden nettovarat ovat vähäiset, tulee kannustaa verotuksellisesti kasvuun ja riskinottoon.  
• Yritysten kasvua ja työllisyyttä voidaan parantaa luomalla rekrytointitukia ensimmäisten työntekijöiden palkkaamiseksi.  
• Yritysten omistajanvaihdoksia, mukaan lukien sukupolvenvaihdoksia, tulee helpottaa keventämällä omistajanvaihdostilanteiden verotusta, lisäämällä potentiaalisten ostajien ja myyjien kohtaamisia sekä parantamalla omistajanvaihdoksiin liittyvää tietoisuutta ja osaamista.
• Lainsäädännön ja sen soveltamisen tulee olla sopusuhtainen suojeltavan edun ja pienyrittäjälle koituvan hallinnollisen rasitteen suhteen. Regulaatiota, josta syntyy kohtuuttomia rasitteita pienyrityksille tulee välttää.
  • Muotoilualan korkeakoulutuksen rahoitus on turvattava.  
• Näyttelypalkkiojärjestelmää tulee kehittää edelleen kattamaan laajasti ammattitaiteilijoiden näyttelytoimintaa. Taiteilijat saavat kohtuullisen korvauksen museonäyttelyissä tekemästään työstä Suomeen vakiinnutettavan näyttelypalkkiojärjestelmän kautta.  

Tuotteiden kestävyyden, korjattavuuden, kierrätettävyyden, pitkäikäisuuden kehittäminen sekä ympäristövaikutuksia koskevan tiedon tuottamisen vaatimukset ovat terve lähtökohta kestävään kasvuun. EU:n komission mukaan on arvioitu, että 80 prosenttia kaikista ympäristövaikutuksista määräytyy tuotteiden suunnitteluvaiheessa. Tämä koskee kaikkia tuotteita ja niiden koko elinkaarta.

Tavoitteena on kestävämpien tuotteiden määrän kasvattaminen Euroopan unionin markkinoilla.Uusi ekosuunnitteluasetus ja tuotteille annettava digitaalinen
tuotepassi ohjaa tuotteiden kestävään suunnitteluun.  

• Muotoilualan yritysten, tuotesuunnittelijoiden ja materiaalikehityksen asiantuntijoiden näkökulmien huomioiminen tuoteryhmäkohtaisten kriteerien valmistelutyössä on erittäin tärkeää.  
• Tuotesuunnittelijoiden ja muotoiluyritysten tulee tuntea ja mukautua kaikkien eri materiaalien ja tuotekategorioiden tuleviin ympäristövaatimuksiin.  
• Pienyrittäjille syntyviä kustannusvaikutuksia tulee arvioida sääntelyn, sertifiointien ja valvonnan osalta, jotta pienyrittäjien liiketoimintamahdollisuudet säilyvät.  
• Koska muotoilualan yritykset ja muotoilijat käyttävät lukuisia eri materiaaleja tuotesuunnittelussa, on alkuvaiheen kohdennettu tuki sekä siirtymäaika vaatimusten toteuttamiseksi oltava riittävä. 
• Ekosuunnitteluvaatimukset tulisi ensisijaisesti kohdentaa niihin tuoteryhmiin, joiden ympäristövaikutukset ovat suurimmat.